Monenlaisia avun tarvitsijoita

Facebook-ryhmissä kaivataan usein apua mitä moninaisimpiin ongelmiin. Yksi kyselee eläinlääkäriä minipossujen hammashoitoon, toinen luistinten teroittajaa, kolmas hiihtoladuista, neljäs ilmaista hiustenleikkuuta vähävaraiselle. 

Muuan isä kyseli, josko joku voisi lainata tai vuokrata hänelle moottorikelkkaa, jotta hän voisi viedä 13-vuotiaan poikansa harjoittelemaan ajamista järven jäällä. Tarkoitus ei olisi kyselijän mukaan ”revitellä” eikä aiheuttaa häiriötä lähiseudun asukkaille. Hän tietysti maksaisi bensat ja olisi koko ajan poikansa mukana.

Kommentteja sateli runsaasti, mutta ei yhtään suoranaista laina- tai vuokratarjousta. Osa kommentoijista ihmetteli, miksi 13-vuotiaan pitäisi päästä ”harjoittelemaan” moottorikelkalla ajamista, kun sitä saa lain mukaan ajaa vasta 15-vuotiaana suoritettuaan T-luokan ajokortin. Parin vuoden päästä poika voisi siis ajaa ihan laillisesti. Jotkut muistuttivat, ettei järven jää ole suljettu alue, jos sinne on kenellä tahansa esteetön pääsy. Suljetuksi alueeksi ei riitä edes oma piha tai tontti, vaan sen pitää olla aidalla tms. eristetty alue, joka on tarkoitettu nimenomaan ajoharjoitteluun. Joku keskustelijoista ehdotti pojan viemistä tällaiselle alueelle. Sellaista ei tosin löytyisi kovin läheltä. Moni kommentoija epäili, korvaisiko vakuutus vahingot, jos moottorikelkalle tai alaikäiselle kuljettajalle sattuisi jotain. Isä puolusteli, että vuokraaja olisi hän eikä poika.

Isä harmitteli, että hänen ideansa tuntui kaatuvan lakeihin ja byrokratiaan. Hän kun olisi vain halunnut tarjota pojalleen elämyksen. Jotkut kommentoijat ymmärsivät isää ja kyselivät epäilijöiltä, eivätkö nämä ole koskaan tehneet mitään laitonta, kuten ajaneet autolla ylinopeutta. En tiedä, saiko isä lopulta jostain lainatuksi tai vuokratuksi moottorikelkan.

Vähän myöhemmin epätoivoinen äiti kyseli Facebookissa, löytyisikö läheltä ”tietokonevelhoa”, joka voisi saattaa hänen teinipoikansa pelikoneen kuntoon. Äidin mukaan kone ei käynnistymisen jälkeen reagoi mihinkään, vaikka virta pysyy päällä. Kohta repeäisi sekä äiti että pojan ”pelihousut”, ellei tilanteeseen saataisi pian apua. Ensimmäinen kommentoija ehdottaa, että poika ulkoilisi tietokoneella pelaamisen sijaan, mutta löytyi niitäkin, jotka tarjosivat teknistä apua. 

En tiedä, saatiinko pojan pelikone kuntoon, repesivätkö housut vai lähtikö poika ulkoilemaan. Mielestäni viimeksi mainittu vaihtoehto olisi paras.



Tarinataituri 7.1.2021


Omar Omanapa ostoksilla

Omar Omanapa asioi lähimarketissa. Ovensuussa vastaan tulee ihmisiä maski kasvoillaan. Omar ihmettelee, miksi heillä on maskit, vaikka nehän eivät tunnetusti estä saamasta koronatartuntaa. Turhaa vouhotusta koko maskien käyttö, samoin rokotukset! Korona tulee, jos on tullakseen, hän tietää ja astuu sisään.

Päästyään sisälle Omar huomaa, että hänen pitää käydä vessassa. Toimitus sujuu nopeasti, joten käsienpesu unohtuu. Sisäänkäynnin vierestä hän nappaa mukaansa ostoskorin ja lähtee ostoksille.

Kaupassa Omar kuljeskelee hyllyjen välissä. Hänellä ei ole ostoslistaa. Hänen täytyy siis yrittää muistella ulkoa, mitä pitää ostaa. Leipää ainakin, hän miettii ja pysähtyy leipähyllyn luo. Hän etsii katseellaan, löytyisikö hänen suosikkileipäänsä. Hän ottaa yhden leipäpussin käteensä, katsoo päiväyksen ja laittaa takaisin hyllyyn. Tuolla taempana on varmaan tuoreempaa leipää, hän arvelee ja jatkaa penkomista. Löytyihän sieltä!

Omar yskäisee pari kertaa kämmeneensä. Kurkkua kuivaa. Taisi mennä jotain pölyä tai muuta kurkkuun, hän aprikoi. Muutama ohi kulkeva asiakas vilkaisee häneen paheksuvasti. Kukaan ei kuitenkaan sano mitään.

Vihannesosastolla Omar valikoi tomaatteja ja paprikoita. Niitä ei ole valmiiksi pakattu, joten hän voi sormin tunnustelemalla todeta niiden kypsyyden ja virheettömyyden. Ei, tuo on liian pehmeä, ylikypsä, hän toteaa, ja laittaa paprikan takaisin hyllyyn. Käänneltyään muutamia paprikoita ja tomaatteja hän löytää lopulta itselleen sopivat, punnitsee ja laittaa ostoskoriin.

Lihahyllyn tuotteet Omar jättää väliin, koska hän on vegetaristi. Hänellä on laktoosi-intoleranssi, joten hän käyttää maitotuotteitakin vain vähän. Maitohyllystä hän kuitenkin valitsee perhettään varten pari maitotölkkiä, joissa hänen mielestään on riittävän pitkä päiväys. Nekin löytyvät hyllyn takaosasta, joten hänen on hiukan siirreltävä tölkkejä saadakseen haluamansa.

Lopulta Omar on kerännyt ostoskoriin kaiken, mitä arvelee tarvitsevansa ja menee kassajonoon. Kaikissa jonoissa on useampia ihmisiä, mutta Omar valitsee sen, joka näyttäisi etenevän nopeimmin. Hän ei jätä liian pitkää väliä, jotta kukaan ei pääse kiilaamaan hänen eteensä ostoskärryineen.

Taas Omaria yskittää, joten hän yskäisee käteensä parin paheksuvan katseen seuratessa toimitusta. Hän silmäilee pikaisesti muita kassajonoissa seisovia. Melkein kaikilla vanhemmilla ihmisillä on maski. Maskittomia ovat lähinnä hänen ikäisensä nuoret miehet ja pikkulapset, mutta kaikilla naisilla näyttää olevan maski. Yksi nuoripari tosin on ilman maskia. Kummallista väkeä, Omar tuumii.

Illalla Omar tuntee olonsa huonoksi. Häntä paleltaa ja hikoiluttaa vuoron perään. Päätä särkee ja lihaksetkin tuntuvat kipeiltä, vaikkei hän ole juuri itseään rasittanutkaan. Hän kertoo huonosta olostaan vaimolle, joka kehottaa häntä soittamaan lääkärille. Omar on kuitenkin sitä mieltä, että tämä on vain alkavaa flunssaa, joka menee itsestään ohi. Ei siinä lääkäriä tarvita.

Mutta illan mittaan Omarin vointi huononee. Hänelle nousee korkea kuume, ja hengittäminenkin tuntuu vaikealta. Lopulta hänen on nöyrryttävä pyytämään apua. Vaimo soittaa hätänumeroon ja tilaa ambulanssin.

Kun Omar seuraavan kerran avaa silmänsä, hän huomaa olevansa sairaalassa monenlaisten letkujen ja laitteiden keskellä. Pari sairaanhoitajaa pyörii ympärillä täysissä suojavarusteissa kuin mehiläishoitaja mehiläispesän äärellä. Miten ihmeessä hän tänne on joutunut? Siitä hänellä ei ole harmaankirjavaa aavistusta.


Tarinataituri 3.1.2022


Rätinää ja rähinää

Vuosi on taas vaihtunut ilotulitteiden merkeissä. Mediassa ja somessa joka vuosi käytävän keskustelun perusteella voisi ilo-etuliitteen jättää pois ja puhua pelkistä tulitteista, koska ilotulitteet näyttävät joillakin herättävän niin paljon negatiivisia tunteita.

Melkein kyllästymiseen asti saa kuulla, nähdä ja lukea rakettien vaaroista ja muistutuksia suojalasien käytöstä sekä raketteja ampuessa että katsellessa. Ilotulitteiden aiheuttamia silmävammoja odotetaan jännityksellä kuin urheilukilpailujen tuloksia.

Koiranomistajat ovat käärmeissään, kun heidän pikku lemmikkinsä joutuu kärsimään ilotulitteiden räiskeestä muutaman tunnin vuodessa. Sormea heristellään niin nuorison ja humalaisten holtittomasta ilotulitteiden käytöstä kuin ilotulitteiden aiheuttamasta roskamäärästä, hiilijalanjäljestä, rahan tuhlaamisesta, ilmaston pilaantumisesta ja vaikka mistä. Ilotulitteiden käyttäjät ja rakettien ampujat saadaan kuulostamaan lähes rikollisilta. Harvasta asiasta puhutaan joka vuosi niin paljon samoilla argumenteilla. 

Mutta asiaa voidaan tarkastella muistakin näkökulmista. Ilotulitteiden ja rakettien valmistus työllistää valmistusmaissa - yleensä Kaukoidässä - paljon (köyhiä) ihmisiä, kotimaassa ilotulitteiden myyjiä, hyväntekeväisyyskohteita (esimerkiksi urheiluseuroja, jotka saavat osansa myyntituloista), siivoojia, poliiseja ja sairaanhoitohenkilökuntaa. Paljon enemmän siis olisi työttömyyttä ilman ilotulitteita.

Valo- ja ääniefektit ovat jo tuhansien vuosien ajan tuottaneet iloa lukemattomille ihmisille. Loistokkaista ilotulituksista ovat vuosisatojen kuluessa saaneet nauttia nekin, joilla ei itsellä ole ollut varaa, halua tai tilaisuutta ilotulitteita hankkia. Jo sana ilotulitus viittaa ilon tuottamiseen. 

Ilotulitteita tuskin on käytetty väärin sen enempää kuin muitakaan esineitä, vaikka puukkoa. Kaikkea voi käyttää järkevästi tai harkitsemattomasti. Ei edes alkoholista ole nostettu sellaista meteliä kuin ilotulitteista! Kukaan ei tietääkseni ole vaatinut alkoholin myynnin kieltämistä tai alkoholin käyttöä vain ”ammattilaisille” sillä perusteella, että sitä käytetään väärin. 

Ilotulitus kestää vain hetken, muutamasta sekunnista pariin minuuttiin, ja vain kerran vuodessa. Luulisi sen ajan sietävän sekä ääniyliherkkien ihmisten että lemmikkieläinten. Monet ulkoilmatapahtumat musiikkeineen sen sijaan saattavat kestää monta päivää ja meno jatkua yömyöhään. Entä räksyttävät koirat? Niitä saa olla koirattoman naapurin kiusana, vaikka useampiakin, eikä kukaan valita siitä. Sitä on vain siedettävä, päivästä ja vuodesta toiseen. Voisiko tämä vuosi olla sietämistä – puolin ja toisin? 




Tarinataituri 1.1.2022