Ei hamppareita pöytään, kiitos!

Odottelimme ystäväni kanssa hampurilaisateriaamme kuuluvia hampurilaisia, jotka luvattiin tuoda pöytään. Hetken odottelun jälkeen iloinen ja reipas nuori tarjoilija toikin annoksemme sanoen: "Tässä teidän hampparinne, olkaa hyvät! Hyvää ruokahalua!"

Mikael Agricola, 
suomen kielen "isä"

En malttanut olla kysymättä tuolta nuorelta, tiesikö hän, mitä sana "hamppari" oikeasti tarkoittaa. Ei tiennyt. Kerroin, että minun nuoruudessani hampparilla tarkoitettiin toimetonta ns. laitapuolen kulkijaa. Valaisin asiaa vielä esimerkillä: eräässä vanhassa laulussakin kerrotaan, kuinka "kevät toi rannoille hampparin" - eikä kyseessä todellakaan ollut hampurilainen.

Tarjoilijatyttö oli ihmeissään. Hän ei ollut kuullutkaan tuosta. Kiitti kuitenkin saamastaan uudesta tiedosta. Minä puolestani iloitsin siitä, että sain paikata yhden ihmisen tiedollista aukkoa sivistyksessä. Oikeastaan ystävälläni ja minulla oli suorastaan hauskaa spekuloidessa, millaista ruokailumme olisi ollut, jos pöytään todella olisi tullut pari hampparia. Ei ehkä niinkään mukavaa.

Maailma muuttuu, saattaisi joku sanoa. Niinpä, ja suomen kielikin näyttää muuttuneen lyhemmäksi ja köyhemmäksi. Kun aikaisemmin oltiin huolissaan anglismista, englanninkielisten sanojen ja ilmaisujen tunkeutumisesta suomen kieleen, voisi nyt olla hyvällä syyllä huolestunut lisääntyneistä puhekielisistä lyhenteistä. Erityisesti -ri -loppuisia lyhenteitä tuntuu nykykielessä olevan pilvin pimein, esimerkkinä vaikka tuo hampurilaisesta tullut hamppari.

Lapset lukevat Akkaria, vähän varttuneemmat Turkkaria tai Hesaria. Telkkarista voi katsoa jännäreitä tai Maikkarista Salkkareita. Joskus tulee myös länkkäreitä. Mainostauolla ehtii käydä kylppärissä tai syödä voikkarin. Leffan aikana maistuvat popparit, miksei pannarikin. Lotossa voi hyvällä onnella saada täkärin - tai huonolla onnella sydärin. Jotkut matkustavat voittamillaan Viikkarin lahjakorteilla.

Eskarista se koulutie monilla alkaa. Koululainen katsoo jo päivän tunnit lukkarista, vaihtaa vaatteet pukkarissa, kirjoittaa lyijärillä tai läppärillä, ihan sama. Tukkarissa voi saada lisäopetusta, elleivät asiat ole jääneet mieleen tunnilla. Opettaja voi pitää pistarit, joten kannattaa lukea läksyt, vaikkei hikari olisikaan. Raivaria ei kannata saada, vaikka saisi huonon torkkarin, muuten voi tulla kauhea hedari. Viimeistään ylppäreissä voi sitten näyttää osaamisensa. Ennen sitä juhlitaan kuitenkin penkkareita. Riparin voi suorittaa myös leirimuotoisena ja asevelvollisuuden sivarina.

Jos ei ole onnistunut saamaan töitä tai on saanut loparit, kannattaa ilmoittautua työkkärissä. Asua voi mukavasti vaikkapa rivarissa, jossa on tietysti ainakin olkkari, kylppäri ja kodari. Olkkarissa on kiva nukkua päikkärit. Työpaikalta löytyy ehkä neukkari, varsinkin jos pitää tehdä soppareita ja mukana on toimari ja assari. Töihin kannattaa mennä terveellisesti fillarilla.

Oliko vielä kyssäreitä?

Tarinataituri 6.10.2018