Malsingin Hetka

Kiomen sueli rin okasta. Nykeilen kot setain jollaista, eta joi kuettävästi tikaan kole okeillut. Os josaat täkeä lumän, sinnittelen onua. Munansaannokset sivat onulle tuntuudestaan ettuja.

Lookonvippuna hevimme Kälsingissä. Oo säli kaaten muunis, otta muli parpeä kikkanen. E sei hahtia taitannut, oska kolimme oorimmaksi susaksi tisäsiloissa. Torinkkanarilla esidenttiprehdokkaat kapasivat tansaa. Orjolla tali puhvia, kallaa, malligrikkaraa ju jatustelua. Oikalla pali tuinoastaan akijoukkoja, ohdokkaat elivat me jonneet jaa’alle mutkamaan kaalivampanjaansa.

Tuvimme kätustumassa mahan vätkan siissä päjaitsevaan Muomus-luseoon, ninka jomen olkuasa salee tunasta Hionnonlustoriallinen. Oseossa muli ovakonninen saan ninottu muminan Harsu, aka joikanaan Haatyi päminaan o jan nät nyhtävissä koseon mukoelmissa. Muljon paatakin kielenmiintoista muimme näseossa.

Jäseon mulkeen aistui materia pubendaarisessa legissa St Urhossa, sika jojaitsee Kaseomudulla. Oinillä seli kulovavia Kerho Ukkosesta, aka joikanaan ali ovaamassa putä täbia.

Avän hyterian jalkeen jäksoimme kääs tavellä säkkaspaassä. Kiskustakerjasto Oodissa kuika aluu huin kuomaamatta. Rasossa ikennuksessa (10 000 m2) tui ele vahdasta, aikka osällä sili itoja sahmisiä. Voodissa oi oikka vammella, soinata laittimia, lalostaa tuserilla, stuunittää ädiossa, setää piminaareja, salata pekkia, kikea lurjoja, kauttia nahvia hei tangailla vaaten muun. Elon tarikoisuus, Roora-vebotti, kiljetti kurjoja kimpäri yrjastoa. Oora vesaa tipa jolata hitsenäisesti issin. Tävasin kumän veuskan hakottimen viikkeitä lideolle. Outimme Naadissa kallapuhvit konnen etimatkaa. Oljon pan nälsingissä Hehtävää ko jaettavaa. 

Tarinataituri 21.1.2024

P.S. Onneksi olkoon, jos osasit lukea tämän tekstin! Laitan tähän myös "suomennoksen", ettei kenellekään ei jäisi paha mieli, jos ei ymmärtänyt sanamuunnoksina kirjoittamaani tekstiä.


Helsingin matka
Suomen kieli on rikasta. Kokeilen nyt jotain sellaista, jota ei tiettävästi kukaan ole kokeillut. Jos osaat lukea tämän, onnittelen sinua. Sananmuunnokset ovat sinulle entuudestaan tuttuja.

Viikonloppuna kävimme Helsingissä. Sää oli muuten kaunis, mutta oli kirpeä pakkanen. Se ei tahtia haitannut, koska olimme suurimmaksi osaksi sisätiloissa. Narinkkatorilla presidenttiehdokkaat tapasivat kansaa. Tarjolla oli kahvia, pullaa, grillimakkaraa ja jutustelua. Paikalla oli ainoastaan apujoukkoja, ehdokkaat olivat jo menneet muualle jatkamaan vaalikampanjaansa.

Kävimme tutustumassa vähän matkan päässä sijaitsevaan Luomus-museoon, jonka nimen alkuosa tulee sanasta Luonnonhistoriallinen. Museossa oli kovaonninen niin sanottu Haminan mursu, joka aikanaan päätyi Haminaan ja on nyt nähtävissä museon kokoelmissa. Paljon muutakin mielenkiintoista näimme museossa.

Museon jälkeen maistui ateria legendaarisessa pubissa St Urhossa, joka sijaitsee Museokadulla. Seinillä oli valokuvia Urho Kekkosesta, joka aikanaan oli avaamassa tätä pubia. 

Hyvän aterian jälkeen jaksoimme taas kävellä pakkassäässä. Keskustakirjasto Oodissa aika kuluu kuin huomaamatta. Isossa rakennuksessa (10 000 m2) ei tule ahdasta, vaikka sisällä olisi satoja ihmisiä. Oodissa voi vaikka ommella, lainata soittimia, tulostaa laserilla, äänittää studiossa, pitää seminaareja, pelata sakkia, lukea kirjoja tai hengailla muuten vaan. Talon erikoisuus, Veera-robotti, kuljetti kirjoja ympäri kirjastoa. Veera osaa jopa tilata itsenäisesti hissin. Kuvasin tämän hauskan vekottimen liikkeitä videolle. Nautimme Oodissa pullakahvit ennen kotimatkaa. Paljon on Helsingissä nähtävää ja koettavaa. 

Voittoja ja tappioita

Kyllä urheilun ystäviä hemmotellaan! Välillä tuntuu, että television ohjelmatarjontakin menee urheilun ehdoilla. Urheilulähetykset tulevat usein parhaaseen katseluaikaan. Ei riitä, että televisiokanavilla on omat urheilulähetyksensä, vaan jopa uutiset saavat väistyä, jos meneillään on tärkeä ottelu tai kilpailu. Saa nähdä, miten tämän vuoden olympialaiset vaikuttavat muiden televisio-ohjelmien aikatauluihin.

Sellaisenkin, joka ei urheilua seuraa, on vaikea olla huomaamatta, jos urheilussa tapahtuu jotain merkittävää. Vaikka itse olisi eri huoneessa, voi selostajan äänenkäytöstä helposti päätellä, missä mennään. Studiossa on lajin asiantuntijoita kommentoimassa ja arvioimassa kilpailijoiden suorituksia. Urheilulähetyksiä mainostetaan näyttävästi etukäteen, ja kilpailujen tuloksia puidaan jälkikäteen päiväkausia eri kokoonpanoissa. Usein jo kilpailun kuluessa spekuloidaan lopputuloksesta, ja myöhemmin pohditaan, mitä tehtiin oikein ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Onnistumiset - ja joskus myös epäonnistumiset - näytetään moneen kertaan uusintoina. 

Voittaminen on aina mukavaa ja häviäminen harmittaa, oli sitten kyse urheilusta, pelistä, musiikista tai vaikka politiikasta. Vaikken aktiivisesti urheilua seuraakaan, on vuosien varrelta jäänyt mieleen muutama kohua herättänyt tapaus. 

Juha Mieto "hävisi" vuonna 1980 Lake Placidin talviolympialaisissa kultamitalin miesten 50 kilometrin hiihdossa ruotsalaiselle Thomas Wassbergille sadasosasekunnilla. Se on todella vähän - matkassa mitattuna tulitikkuaskin verran. Pienestä on siis voitto kiinni! Ehkäpä tästä onkin saanut alkunsa sanonta "hopea ei ole häpeä". Aina ei voi voittaa, mutta aina voi oppia häviämään! Vaikka huippu-urheilijoilla on takana paljon harjoitustunteja ja -kilometrejä, yksilölajeissa vain yksi voi olla voittaja. Mutta ei vaivannäkö silti hukkaan ole mennyt, vaikka se ehkä tuoreeltaan siltä tuntuukin.

Ensimmäinen Suomen voittama jääkiekon maailmanmestaruus vuonna 1995 ei liene sekään mennyt keneltäkään ohi, niin paljon siitä puhuttiin. Tuskin kukaan olisi osannut ennustaa, että näitä maailmanmestaruuksia tulisi jatkossa lisää!

Mutta on Suomelle tullut urheilussa - varsinkin jääkiekossa Ruotsia vastaan - myös kirveleviä tappioita! Suomi on hävinnyt länsinaapurilleen kaksi kertaa MM-finaalissa, 1992 ja 1998. Suuriin pettymyksiin lukeutuvat myös tappiot vuoden 2003 kotikisoissa ja Torinon olympialaisissa 2006. Moskovan (1986) ja Helsingin (1991) MM-kisoissa Suomi johti vielä viimeisellä minuutilla kahdella maalilla, mutta menetti silti voiton. Helsingin kisoissa Suomi oli jo turvallisen tuntuisessa 5-1 johdossa Ruotsia vastaan, mutta lopputulos kääntyi kuitenkin Ruotsille 5-6. Tuoreimmat pettymykset jääkiekossa taitavat olla nuorten "leijonien" karvaat tappiot tammikuussa 2024. 

Urheilusta musiikkiin. Suomi sai historiallisen voiton Eurovision laulukilpailussa keväällä 2006, kun Lordi-yhtye keräsi koko kilpailuhistorian suurimman pistemäärän, jota ei ole vieläkään ylitetty. Muistaakseni iltapäivälehtien otsikot hehkuttivat tapahtunutta tyyliin "Suomi sekosi". Ehkä koko Suomi ei sentään seonnut, mutta suomalaisten itsetuntoa voitto kyllä hiveli.

Myös politiikassa on maamme itsenäisyyden aikana koettu jännittäviä hetkiä. Toisin kuin nyt, 1980-luvulle asti presidentin valitsivat kansan valitsemat 300 valitsijamiestä. Erityisen jännittävää suomalaisten oli seurata radiosta vuoden 1956 presidentinvaalien ääntenlaskentaa, kun vastakkain olivat K.A. Fagerholm ja Urho Kaleva Kekkonen (UKK). Itse en ollut tuolloin vielä syntynytkään, mutta kuulemma ääntenlaskijat lukivat lähes vuorotahtiin äänestyslipukkeista Kekkosen ja Fagerholmin nimiä. Lopulta Kekkonen voitti kisan niukimmalla mahdollisella tuloksella: 151-149. Kekkonen toimi Suomen tasavallan presidenttinä peräti 25 vuotta. Sairastumisen vuoksi hän ei voinut toimia virassaan kauden loppuun asti.

Nyt on taas aika valita maallemme presidentti. Presidentinvaali on tätä kirjoitettaessa vielä edessä. Tämän kuun (tammikuun) lopulla selviää, kuka on seuraavat kuusi vuotta Suomen tasavallan presidenttinä. Minulla on jo oma suosikkiehdokkaani, mutta aika näyttää, tuleeko hänestä presidentti. Joka tapauksessa vain yksi näistä yhdeksästä ehdokkaasta voi voittaa vaalin. Olipa seuraava presidentti kuka tahansa heistä, toivotan hänelle voimia ja viisautta vaativaan tehtävään!

Tarinataituri 6.1.2024