Silmiini osui lehtijuttu, jossa kaksi esiintymiskouluttajaa antaa neuvoja aloitteleville esiintyjille ja rohkaisee - erityisesti naisia - olemaan rohkeita ja vahvoja, suorastaan tohkeissaan, kun esiintyvät. Miehet kun ovat muutenkin enemmän esillä medioissa ja asiantuntijahaastatteluissa. Nyt pitäisi naisten päästä enemmän esille. Ahaa, tämä onkin siis tasa-arvokysymys, mietin.
Sukupuolten ja -polvien välisestä tasa-arvosta on jauhettu medioissa lähes kyllästymiseen asti. Me too -kampanjassa syyllistettiin lähes yksinomaan miehiä elokuvaohjaajista urheiluvalmentajiin. Yritysten hallituksiin vaaditaan enemmän naisia ja naisnäkökulmaa. Mutta vastaavasti en ole kuullut tai nähnyt kenenkään olevan huolissaan siitä, että opettajista - varsinkin alakoulussa - on yhä suurempi osa naisia, ehkä jo lähes 80 prosenttia. Eikö se vääristä lasten maailmankuvaa, kun tarjolla on vain naisnäkökulmaa ja yhä harvemmin samastuttavaa "miehen mallia"? Jokaisella lapsella kuitenkin on tai on ollut myös isä.
Suvaitsevaisuuskin on merkillinen käsite. Se kestää juuri niin pitkälle kuin oma napa. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa toipuville alkoholisteille ja narkomaaneille tai huostaanotetuille lapsille ja nuorille tarkoitetun hoitokodin. Lähes kaikki ovat yksimielisiä siitä, että on hienoa, kun tällaisia paikkoja rakennetaan, kunhan ei vain meidän naapuriin. Mieluummin jonnekin syrjäseudulle.
Vanhuksilla on paljon ystäviä näin vaalien alla, totesi muuan poliitikko. Mutta kun vaalit on käyty, lupaukset unohdetaan ja entinen meno jatkuu. Näin tahtoo käydä yksityisten ihmistenkin kohdalla. Tulee heikkona hetkenä luvatuksi sellaista, mitä ei sitten pystykään toteuttamaan.
Tarinataituri 9.2.2019
 |
| Kristoforosta, "Kristuksen kantajaa" esittävä vanha puuveistos |
