Omar Omanapa asioi lähimarketissa. Ovensuussa vastaan tulee ihmisiä maski kasvoillaan. Omar ihmettelee, miksi heillä on maskit, vaikka nehän eivät tunnetusti estä saamasta koronatartuntaa. Turhaa vouhotusta koko maskien käyttö, samoin rokotukset! Korona tulee, jos on tullakseen, hän tietää ja astuu sisään.
Päästyään sisälle Omar huomaa, että hänen pitää käydä vessassa. Toimitus sujuu nopeasti, joten käsienpesu unohtuu. Sisäänkäynnin vierestä hän nappaa mukaansa ostoskorin ja lähtee ostoksille.
Kaupassa Omar kuljeskelee hyllyjen välissä. Hänellä ei ole ostoslistaa. Hänen täytyy siis yrittää muistella ulkoa, mitä pitää ostaa. Leipää ainakin, hän miettii ja pysähtyy leipähyllyn luo. Hän etsii katseellaan, löytyisikö hänen suosikkileipäänsä. Hän ottaa yhden leipäpussin käteensä, katsoo päiväyksen ja laittaa takaisin hyllyyn. Tuolla taempana on varmaan tuoreempaa leipää, hän arvelee ja jatkaa penkomista. Löytyihän sieltä!
Omar yskäisee pari kertaa kämmeneensä. Kurkkua kuivaa. Taisi mennä jotain pölyä tai muuta kurkkuun, hän aprikoi. Muutama ohi kulkeva asiakas vilkaisee häneen paheksuvasti. Kukaan ei kuitenkaan sano mitään.
Vihannesosastolla Omar valikoi tomaatteja ja paprikoita. Niitä ei ole valmiiksi pakattu, joten hän voi sormin tunnustelemalla todeta niiden kypsyyden ja virheettömyyden. Ei, tuo on liian pehmeä, ylikypsä, hän toteaa, ja laittaa paprikan takaisin hyllyyn. Käänneltyään muutamia paprikoita ja tomaatteja hän löytää lopulta itselleen sopivat, punnitsee ja laittaa ostoskoriin.
Lihahyllyn tuotteet Omar jättää väliin, koska hän on vegetaristi. Hänellä on laktoosi-intoleranssi, joten hän käyttää maitotuotteitakin vain vähän. Maitohyllystä hän kuitenkin valitsee perhettään varten pari maitotölkkiä, joissa hänen mielestään on riittävän pitkä päiväys. Nekin löytyvät hyllyn takaosasta, joten hänen on hiukan siirreltävä tölkkejä saadakseen haluamansa.
Lopulta Omar on kerännyt ostoskoriin kaiken, mitä arvelee tarvitsevansa ja menee kassajonoon. Kaikissa jonoissa on useampia ihmisiä, mutta Omar valitsee sen, joka näyttäisi etenevän nopeimmin. Hän ei jätä liian pitkää väliä, jotta kukaan ei pääse kiilaamaan hänen eteensä ostoskärryineen.
Taas Omaria yskittää, joten hän yskäisee käteensä parin paheksuvan katseen seuratessa toimitusta. Hän silmäilee pikaisesti muita kassajonoissa seisovia. Melkein kaikilla vanhemmilla ihmisillä on maski. Maskittomia ovat lähinnä hänen ikäisensä nuoret miehet ja pikkulapset, mutta kaikilla naisilla näyttää olevan maski. Yksi nuoripari tosin on ilman maskia. Kummallista väkeä, Omar tuumii.
Illalla Omar tuntee olonsa huonoksi. Häntä paleltaa ja hikoiluttaa vuoron perään. Päätä särkee ja lihaksetkin tuntuvat kipeiltä, vaikkei hän ole juuri itseään rasittanutkaan. Hän kertoo huonosta olostaan vaimolle, joka kehottaa häntä soittamaan lääkärille. Omar on kuitenkin sitä mieltä, että tämä on vain alkavaa flunssaa, joka menee itsestään ohi. Ei siinä lääkäriä tarvita.
Mutta illan mittaan Omarin vointi huononee. Hänelle nousee korkea kuume, ja hengittäminenkin tuntuu vaikealta. Lopulta hänen on nöyrryttävä pyytämään apua. Vaimo soittaa hätänumeroon ja tilaa ambulanssin.
Kun Omar seuraavan kerran avaa silmänsä, hän huomaa olevansa sairaalassa monenlaisten letkujen ja laitteiden keskellä. Pari sairaanhoitajaa pyörii ympärillä täysissä suojavarusteissa kuin mehiläishoitaja mehiläispesän äärellä. Miten ihmeessä hän tänne on joutunut? Siitä hänellä ei ole harmaankirjavaa aavistusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.