Rätinää ja rähinää

Vuosi on taas vaihtunut ilotulitteiden merkeissä. Mediassa ja somessa joka vuosi käytävän keskustelun perusteella voisi ilo-etuliitteen jättää pois ja puhua pelkistä tulitteista, koska ilotulitteet näyttävät joillakin herättävän niin paljon negatiivisia tunteita.

Melkein kyllästymiseen asti saa kuulla, nähdä ja lukea rakettien vaaroista ja muistutuksia suojalasien käytöstä sekä raketteja ampuessa että katsellessa. Ilotulitteiden aiheuttamia silmävammoja odotetaan jännityksellä kuin urheilukilpailujen tuloksia.

Koiranomistajat ovat käärmeissään, kun heidän pikku lemmikkinsä joutuu kärsimään ilotulitteiden räiskeestä muutaman tunnin vuodessa. Sormea heristellään niin nuorison ja humalaisten holtittomasta ilotulitteiden käytöstä kuin ilotulitteiden aiheuttamasta roskamäärästä, hiilijalanjäljestä, rahan tuhlaamisesta, ilmaston pilaantumisesta ja vaikka mistä. Ilotulitteiden käyttäjät ja rakettien ampujat saadaan kuulostamaan lähes rikollisilta. Harvasta asiasta puhutaan joka vuosi niin paljon samoilla argumenteilla. 

Mutta asiaa voidaan tarkastella muistakin näkökulmista. Ilotulitteiden ja rakettien valmistus työllistää valmistusmaissa - yleensä Kaukoidässä - paljon (köyhiä) ihmisiä, kotimaassa ilotulitteiden myyjiä, hyväntekeväisyyskohteita (esimerkiksi urheiluseuroja, jotka saavat osansa myyntituloista), siivoojia, poliiseja ja sairaanhoitohenkilökuntaa. Paljon enemmän siis olisi työttömyyttä ilman ilotulitteita.

Valo- ja ääniefektit ovat jo tuhansien vuosien ajan tuottaneet iloa lukemattomille ihmisille. Loistokkaista ilotulituksista ovat vuosisatojen kuluessa saaneet nauttia nekin, joilla ei itsellä ole ollut varaa, halua tai tilaisuutta ilotulitteita hankkia. Jo sana ilotulitus viittaa ilon tuottamiseen. 

Ilotulitteita tuskin on käytetty väärin sen enempää kuin muitakaan esineitä, vaikka puukkoa. Kaikkea voi käyttää järkevästi tai harkitsemattomasti. Ei edes alkoholista ole nostettu sellaista meteliä kuin ilotulitteista! Kukaan ei tietääkseni ole vaatinut alkoholin myynnin kieltämistä tai alkoholin käyttöä vain ”ammattilaisille” sillä perusteella, että sitä käytetään väärin. 

Ilotulitus kestää vain hetken, muutamasta sekunnista pariin minuuttiin, ja vain kerran vuodessa. Luulisi sen ajan sietävän sekä ääniyliherkkien ihmisten että lemmikkieläinten. Monet ulkoilmatapahtumat musiikkeineen sen sijaan saattavat kestää monta päivää ja meno jatkua yömyöhään. Entä räksyttävät koirat? Niitä saa olla koirattoman naapurin kiusana, vaikka useampiakin, eikä kukaan valita siitä. Sitä on vain siedettävä, päivästä ja vuodesta toiseen. Voisiko tämä vuosi olla sietämistä – puolin ja toisin? 




Tarinataituri 1.1.2022

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.