Auto- ja kävelyteiden varsilla tarjonta on vielä monipuolisempaa. Paikallistien varrella olen nähnyt tavanomaisempien roskien lisäksi muun muassa tyynyjä ja mopoauton konepellin. Metsäkään ei ole turvassa jätteiltä: keskellä metsää voi marjastuksen tai sienestyksen lomassa istahtaa sohvalle tai nojatuoliin, jotka joku on sinne kovalla työllä kuljettanut. Pienemmällä vaivalla ne olisi voinut viedä kierrätyspisteeseen.
Mutta eivät
edes jätteiden kierrätyspisteet ole säästyneet asiattomalta käytöltä. Metallinkeräysastian
viereen ilmestyy tuon tuostakin isompaa metalliromua kuin mitä astiaan mahtuu. Keräysastioiden
vieressä on ollut muun muassa wc-pönttö, lavuaari, huonekaluja ja paljon muuta
sinne kuulumatonta tavaraa. Vasta valojen ja valvontakameran myötä asiaankuulumattoman
tavaran tuonti väheni, mutta ei loppunut kokonaan. Alkukesällä kierrätyspisteiden
jätemäärästä huomaa, milloin mökkiläiset ovat saapuneet. Silloin ylimääräistä
tavaraa ilmestyy keräysastioiden viereen. Syksyn tullen tavaramäärä vähenee.
Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että kesäasukkaat roskaavat. Ehkä myös
yrittäjät tuovat yrityksensä pakkausjätteitä kierrätysastioihin.
Tuntuu kummalliselta,
että jotkut tuovat kierrätysastioiden viereen suurikokoista tavaraa, joka on
täytynyt kuljettaa pakettiautolla. Ne olisi samalla vaivalla voinut viedä
miehitettyyn kierrätyspisteeseen – ja useimmiten vielä ilmaiseksi. Vai olisiko
jollain niin kiire, ettei ehdi sinne aukioloaikana? Rahakysymys sen ei ainakaan
luulisi olevan, koska esimerkiksi kodinkoneet otetaan vastaan ilmaiseksi.
Pikaisen
analyysin perusteella koululaisten jättämät roskat ovat useimmiten karkki- ja
purkkapakkauksia, sipsipusseja ja (energia)juomatölkkejä. Varttuneemmat
heittävät tienposkeen tupakka-askeja, oluttölkkejä ja sekalaista roskaa. Kierrätyspisteisiin
asiaankuulumatonta tavaraa tuovat lienevät aikuisia.
Kummalliselta
tuntuu sekin, että jotkut ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja vesistöjen
roskaantumisesta, mutta eivät piittaa oman lähiympäristönsä siisteydestä. Lienevätkö
samoja ihmisiä? Tiedä häntä!
Jokainen voi
kuitenkin tehdä maailmaa hitusen paremmaksi paikaksi, kun ei roskasta. Vielä paremmaksi se tulee, jos vaivautuu viemään muidenkin roskia sinne, minne ne kuuluvat.
Hieno ympäristöteko
on Tuula-Maria Ahosen parikymmentä vuotta sitten perustama Roska päivässä -liike,
jonka ideana on, että liikkeen jäsenet siistivät ympäristöään keräämällä vähintään
yhden roskan päivässä. Siistiä ympäristöä kun ei roskata niin helposti kuin jo valmiiksi
sotkuista. Jokainen voi toteuttaa tätä periaatetta omassa elinympäristössään.
Maailma pelastuu – tai tulee ainakin siistimmäksi!
 |
| Nämäkin roskat päätyivät roskikseen. |
