Tein ennen eläkkeelle jäämistäni yli 35 vuoden uran luokanopettajana. Sen ohella ja lisäksi olen hankkinut kokemusta muistakin ammateista. Urani aikana työskentelin useita vuosia eri paikkakunnilla, suurissa ja pienissä kouluissa sekä kaupungissa että maaseudulla, joten väittäisin, että minulla on aika monipuolinen kokemus koulumaailmasta. Työurani aikana näin monenlaisia muutoksia, eivätkä ne mielestäni aina olleet parempaan suuntaan. Tässä vain muutamia esimerkkejä tapahtuneista muutoksista.
Opetussuunnitelma. Varhaisemmissa opetussuunnitelmissa oppilas oli - jos hiukan kärjistän - opetuksen kohde ja tiedon vastaanottaja, opettaja tiedonjakaja. Opetettavat asiat oli selkeästi määritelty. Kouluhallitus hyväksyi oppikirjat. Kun seurasi oppikirjaa, tiesi noudattavansa opetussuunnitelmaa. Kansakoulun aikaan - ja vielä oman opettajaurani alkuaikoina - oli tarkastajia, jotka tekivät yllätyskäyntejä kouluille. Tarkastajan käyntiä hiukan pelättiinkin. Koulutoimentarkastajan tehtävä oli valvoa koulujen toimintaa, neuvoa ja tarvittaessa myös vaatia parannuksia. Hän jututti rehtoria (koulunjohtajaa) ja opettajia, vieraili oppitunneilla ja tarkasti, että asiakirjat olivat kunnossa. Koululta piti myös löytyä opetussuunnitelma.
Opettajan piti tuohon aikaan pitää säännöllisesti päiväkirjaa ja merkitä siihen mm. poissaolijat, tukiopetus ja ennen kaikkea se, mitä tunnilla oli tehty. Tyhjät sivut päiväkirjassa herättivät kysymyksiä. Päiväkirjasta sijaisopettajakin näki, mihin asti missäkin aineessa oli päästy, vaikkei opettaja olisi jättänyt ohjeita. Päiväkirjanpitovelvollisuus loppui vasta vuonna 1999, kun tuli uusi perusopetuslaki.
Nykyinen opetussuunnitelma on lähes 1500-sivuinen digitaalisessa muodossa oleva teos, jota tuskin kukaan on kokonaan lukenut, saati sitten muistaisi sen sisältöä. Tavoitteet ja sisällöt on määritelty niin monisanaisesti ja epämääräisesti, että sieltä voi aina löytää perustelut toiminnalleen ja sanoa noudattavansa opetussuunnitelmaa, vaikka tunnilla tehtäisiin melkein mitä tahansa.
Oppilaat. Tämän päivän oppilas on (tai pitäisi olla) aktiivinen, kriittinen ja itsenäisesti ajatteleva toimija, jolla on oma tahto ja näkemys asioista - sellaisistakin, joista hän ei vielä tiedä riittävästi. Enää ei puhuta tytöistä ja pojista, vaan oppilaista, koska joukossa voi olla "muunsukupuolisia." Opettaja on nyt ohjaaja ja viihdyttäjä, jonka toimintaa tarkkailevat paitsi oppilaat, heidän vanhempansa ja sukulaisensa, myös lähiseudun asukkaat ja media. Nyt pahoitetaan helposti mieli milloin mistäkin asiasta. Opettajalla on oikeus vaieta, sillä kaikkea, mitä hän sanoo, voidaan käyttää häntä vastaan. Opettajan pitää huomioida jokainen oppilas erityispiirteineen ja antaa kullekin hänen tasonsa mukaista opetusta. Erityisluokista on luovuttu, ettei kukaan leimautuisi. Lahjakkaat pitkästyvät, kun opetus etenee hitaimpien mukaan.
Oppivelvollisuusaika. Aiemmin koulu alkoi sinä vuonna, jolloin lapsi täytti seitsemän vuotta ja päättyi 16-vuotiaana. Sen jälkeen voi mennä vaikka töihin tai jatkaa opiskelua. Nyt oppivelvollisuutta on pidennetty molemmista päistä: se alkaa jo 5-vuotiaana ja päättyy vasta 18-vuotiaana. Tämä on mielestäni vuosisadan huonoin uudistus koulumaailmassa erityisluokkien lakkauttamisen ohella. Ensin mainittu "uudistus" maksaa valtavasti eikä paranna oppimistuloksia. Tästä on jo tutkimusnäyttöä. Viimeksi mainittuun muutokseen ei taida oikein kukaan olla tyytyväinen: se on lisännyt rauhattomuutta luokissa, vaatinut lisäresursseja henkilökuntaan ja vaikeuttanut "tavallisten" oppilaiden opiskelua. Näemme jo nyt 16-18-vuotiaita, jotka opiskelevat vastentahtoisesti jossakin oppilaitoksessa, vaikka heitä kiinnostaisi enemmän työnteko. Kannattaisi ennemmin kehittää oppisopimuskoulutusta.
Perinteet. Vanhassa vara parempi, sanoo sananlasku. Nyt näyttää olevan oikein muotia, että romutetaan ikiaikaisia perinteitä, esimerkkeinä uskonnonopetus ja virsien laulaminen koulun juhlissa. Rukoilemisesta ja aamuhartauksista on kouluissa jo ajat sitten luovuttu tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä. Mutta siinä(kin) on mielestäni "heitetty lapsi pesuveden mukana"! Jos joku haluaa välttää kaikenlaiset uskonnolliset vaikutteet lapsensa elämästä, on hän mahdottoman tehtävän edessä. Jopa lait ja loma-ajat perustuvat suurelta osin uskontoon ja uskonnollisiin juhliin. Pitäisikö uskonnottomilta siis kieltää myös esimerkiksi joululoma ja pääsiäisloma, joiden alkuperä on uskonnollinen? Entäpä jos oltaisiin suvaitsevaisia myös enemmistöä kohtaan eikä aina mentäisi vähemmistöjen ehdoilla?
Tarinataituri 1.6.2026
P.S. Ytimekkäin määritelmä oppimiselle on mielestäni tämä:
"Oppiminen on käyttäytymisen pysyvää muuttumista haluttuun suuntaan".
Kuka sen halutun suunnan sitten määrittelee, onkin toinen juttu.
