Ennuste alkaneelle vuodelle

Vuodenvaihde on ennustajaeukkojen ja -ukkojen kulta-aikaa. Niinpä minäkin teen ennusteeni alkaneelle vuodelle 2019. Ennuste käsittää tärkeimmät sisä- ja ulkopoliittiset uutisaiheet, sekä luonnollisesti sääennusteen koko vuodeksi. Virhemarginaali 0-100 prosenttia.

Ilmastonmuutos on ykkösaiheena uutisissa. Jotkut eivät usko koko ilmastonmuutokseen, toiset taas maalaavat uhkakuvia. Trump on ulkomaan uutisten otsikoiden kärjessä. Meksikon rajamuuri ei toteudu, mutta Trump kuitenkin jatkaa Yhdysvaltain presidenttinä. Isossa-Britanniassa syntyy kaaos Brexitin takia.

Kotimaassa keskustelu seksuaalirikoksista jatkuu, kunnes uusia, mediaa kiinnostavia rikoksia ilmaantuu. Maahanmuuttajat joutuvat ahtaalle. Kotimaan poliitikoista Sipilä on eniten esillä uutisotsikoissa ja saa sekä kiitosta että kritiikkiä.

Vaalivuosi ei juurikaan kiinnosta äänestäjiä, mutta mediaa kylläkin. Ilmastonmuutos, lihansyönti, maahanmuuttajat sekä talous- ja työllisyysasiat ovat keskeisimpiä vaaliteemoja. Toimittajat yrittävät vääntää liian maltillisista ja yksimielisistä vaalikeskusteluista dramaattisempia. Maakuntavaalit siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Sote ei toteudu.

Työllisyystilanne paranee, mutta silti työttömiä riittää. Eläkeläisten asema kurjistuu. Valtion ja kuntien taloudenpidossa jatketaan tiukkaa säästölinjaa. Veroprosentti nousee monissa kunnissa. Pankissa asiakas joutuu maksamaan "palveluista" yhä enemmän, vaikka palvelee itse itseään.

Lopuksi kaikkia kiinnostava aihe, vuoden 2019 sää.

Talvella monin paikoin lunta ja pakkasta. Lapissa on yleensä kylmempää kuin Etelä-Suomessa. Lumisateita esiintyy laajoilla alueilla. Tulee "vanhanajan kevät", jolloin lumi sulaa vähitellen. Toukokuussa tarkenee jo lyhythihaisessa. Paikoitellen voi kuitenkin tulla "takatalvi" kylmän ja lumisateen muodossa.

Kesällä on lämpimämpää kuin talvella eikä ole lunta. Juhannus on laajalti lämmin ja aurinkoinen. Vesisateet ovat mahdollisia kaikkialla maassa. Maan eteläosissa on lämpimintä. Kesäkuu on viileämpi kuin heinäkuu ja elokuu.

Syksyllä sää muuttuu vähitellen koleammaksi. Intiaanikesäksi kutsuttua lämmintä jaksoa ei tule. Etelänmatkat ovat kysyttyjä, ja talven matkojen myynti käy kuumana jo kesällä. Lumesta nauttivia hemmotellaan kotimaassa tulevanakin talvena, ja lumitöitä riittää. Tulee valkoinen joulu ja vuosi vaihtuu pakkassäässä.

Mihin ennusteeni perustuvat? Ihan pelkkään yhdistelmään mediat ja oma mielikuvitus. Ennusteiden onnistumisprosentti voi silti olla yhtä hyvä kuin ns. virallisilla ennusteilla. Saapa nähdä!

Lukeminen kannattaa aina


"Lukeminen kannattaa aina", sanoo tunnettu kirjailija mainoksessa. Lukemisen kannattavuus riippuu varmaan vähän siitäkin, mitä lukee. Lehtien tekstaripalstojen ja some-päivitysten seuraaminen on melkein yhtä viihdyttävää kuin hauskan elokuvan katsominen. Niitä lukemalla pysyy hyvin kärryillä  siitä, mikä kansaa puhuttaa, yleensä vihastuttaa, mutta joskus myös ihastuttaa. Tietyt aiheet toistuvat säännöllisin väliajoin.

Näin uudenvuoden tienoilla keskustelu käy kuumana raketeista ja paukuista. Onpa asian tiimoilta tehty oikein kansalaisaloitekin, joka on tätä kirjoitettaessa jo saanut tarvittavat 50 000 nimeä. Jotkut haluaisivat kieltää raketit ja paukut kokonaan tavallisilta kansalaisilta, jotkut rajoittaa nykyistä tiukemmin, joidenkin mielestä nykyinen käytäntö on riittävä. Löytyypä niitäkin, joiden mielestä rajoituksia voitaisiin höllentää.

No, meitä on moneksi, ja hyvä niin. On hyvä, että on erilaisia mielipiteitä. Harvoin on olemassa vain yhtä totuutta, vaan asioilla on monta puolta ja varmaan kaikkia näkökulmia voidaan perustella. Jos on lemmikkieläimen omistaja, luonnonystävä tai ei itse välitä paukuttelusta, on varmaan ymmärrettävää, että haluaisi kieltää tai ainakin rajoittaa uudenvuoden juhlintaa nykyistä enemmän. Ilotulitteiden synnyttämät vammat ja roskamäärät ovat myös perusteluina rajoitusten kannattajille. Joidenkin mielestä ilotulitteisiin käytetyt rahat voisi käyttää hyödyllisemminkin.

Otetaanpa nyt vertailun vuoksi myös vastakkaisia näkökulmia. Vaikka ei varmuudella tiedetä, kenelle tai mille kansalle kunnia ruudin keksimisestä kuuluisi, ovat ilotulitteet todella vanha keksintö ja vuoden vaihtumisen juhliminen ilotulitteilla vanhaa perua: Kiinassa näin on tehty ehkä jo tuhannen vuoden ajan ja Euroopassakin ilotulitteita on käytetty tiettävästi noin 800 vuotta. Ei ehkä ole syytä luopua näin vanhasta perinteestä.

Ilotulitteiden valmistus työllistää merkittävästi ihmisiä. Monen perheen toimeentulo köyhemmissä maissa perustuu ilotulitteiden valmistukseen. Se on sitten eri juttu, onko niiden valmistusprosessi valvottua ja eettisesti hyväksyttävää. Suomessa ilotulitteet työllistävät ainakin maahantuojia ja myyjiä, ehkäpä myös sairaaloita, lääkäreitä ja pelastuslaitosta.

Voisi myös ajatella, että paukuttelu ja rakettien ampuminen on loppujen lopuksi vain pieni aika vuodesta. Ehkäpä lemmikkieläimetkin voi totuttaa paukkeeseen tai viedä johonkin suojaan tuon kahdeksan tunnin ajaksi? Vuodessa on kuitenkin vielä 364 "paukkuvapaata" päivää.

Ehdottipa joku puolileikillään lemmikkieläinten kieltämistä taajama-alueilla. Perusteluina melu-, haju- ja ympäristöhaitat. Odotan mielenkiinnolla tämän ehdotuksen jatkokäsittelyä sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla. Lukeminen kannattaa aina, mutta kirjoittamisesta en ole yhtä varma.


Tutkittua ja tutkimatonta tietoa

Näin jouluna paljastuu monista lahjapaketeista uusi matkapuhelin. Lieneekö äly nykyään siirtynyt puhelimeen, kun sieltä hoidetaan mitä moninaisimpia asioita: kuunnellaan musiikkia, haetaan tietoa, viestitellään, kuvataan, pelataan ja joskus jopa puhutaan jonkun kanssa.

Liiallinen kännykän tuijottaminen on tutkitusti haitallista. Näkö huononee, kun katse keskittyy koko ajan lähelle. Pitäisi välillä katsoa kauas, jotta silmät eivät "jumittuisi" lähiasentoon.

Ryhti voi mennä kumaraksi ja niska kipeytyä, jos viipyy päivittäin paljon kännykällä. Saattavatpa sormenpäätkin puutua jatkuvasta viestittelystä tai pelien pelaamisesta.

Kännykällä ja somessa vietetty aika on myös poissa henkilökohtaisesta kanssakäymisestä ja yhdessäolosta toisten ihmisten kanssa. Puhumattakaan siitä, mitä muuta (järkevämpää) sen ajan voisi tehdä. Vaikkapa ulkoilla.

Mutta voi matkapuhelimen ostaminen lisätäkin liikuntaa ja energian kulutusta.

Ystäväni osti iPhonen. Ensin piti tehdä hinta- ja laatuvertailua, mikä tapahtui tietenkin netissä. Tilaaminen tapahtui "vanhanaikaisesti" puhelimitse. Ensimmäinen varsinainen liikuntasuoritus oli puhelimen nouto Postin toimipisteestä noin kilometrin kävelymatkan päästä.

Sen jälkeen energiaa kului paketin avaamiseen ja käyttöohjeisiin tutustumiseen. Tämä tapahtui alakerrassa. Ennen kuin puhelin oli toimintavalmis, ystäväni piti käytä kolme kertaa yläkerrassa, kaksi kertaa makuuhuoneessa ja keittiössä tekemässä tarkistuksia ja säätöjä. Noin vartin kuluttua puhelin oli toimintavalmis. Puhelimen käyttöönoton liikuntaa lisääviin vaikutuksiin voidaan laskea vielä pakkausjätteiden vienti kierrätyspisteeseen.

Matkapuhelimen käyttö voi siis todistettavasti aktivoida liikkumaan. Jos vielä käyttää kännykkään liitettäviä liikuntasovelluksia, hyöty sen kuin kasvaa.


Kohtaamisia


Elämä on kohtaamisia. Jotkut tapaamistamme ihmisistä jäävät mieleen, toiset eivät. Joidenkin kanssa kuljetaan vain hetken yhtä matkaa, joidenkin kanssa ollaan tekemisissä pitkään, jopa koko loppuelämän ajan. Useimmat kohtaamiset ovat sattumanvaraisia, jotkut sovittuja.

Itselleni on jäänyt mieleen muutama erityinen kohtaaminen. Yksi niistä tapahtui, kun olin nuorena miehenä talonmiesvahtimestarin sijaisena silloisella kotipaikkakunnallani. Työhön minua perehdytti kokenut, jo eläkeikää lähestyvä työtoverini Aarre. Tämä vaatimattoman ja hiljaisen oloinen mies osoittautuikin pian nimensä veroiseksi.

Aarre asui työpaikan lähellä pienessä kaksiossa rakennuksen kellarikerroksessa. Siellä hänellä oli mittava kokoelma kasveja, jotka hän oli itse kerännyt. Kaikista keräämistään sadoista kasveista hän osasi sekä latinalaiset että suomenkieliset nimet. Hän kertoi, että yliopiston professorit soittelivat toisinaan hänelle kysyäkseen jotakin paikkakunnan kasvistosta, jonka Aarre tunsi lähes neliömetrin tarkkuudella.

Aarrella oli myös vaikuttava kielitaito pelkän kansakoulun käyneeksi henkilöksi. Hän puhui, luki ja kirjoitti sujuvasti suomen ja ruotsin lisäksi englantia, ranskaa ja viroa. Erityisesti hän kertoi pitävänsä ranskankielisestä kirjallisuudesta. Sain kuulla näytteitä hänen kielitaidostaan, kun hän arvuutteli minulta vironkielisiä sanontoja ja sananlaskuja. Suomalaisia sananlaskuja tämä monipuolinen kielinero oli tallentanut c-kaseteille, joita hänellä oli kirjahyllyssään pitkä rivi.

Eikä siinä kaikki. Aarre oli nuorempana, 1950-luvulla, kiertänyt moottoripyörällä kaikki silloiset paikkakunnat ja ottanut niistä diakuvia. Ehdimme katsoa vain murto-osan hänen tuhansista dioistaan niinä kertoina, kun kävin hänen luonaan.

Muutaman vuoden kuluttua entisellä kotipaikkakunnallani käydessäni kävelin Aarren asunnolle. Ei ollut Aarre kotona, vaan koko asunto oli vallan muussa käytössä. Myöhemmin sain tietää, että tämä vaatimaton herrasmies oli jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Löysinkin toisella kertaa hautausmaan uurnalehdosta pienen muistolaatan, jossa oli Aarren nimi. Mietin, mihinkähän olivat tämän todellisen kulttuuri-Aarren vuosien työn tulokset joutuneet. Perillisiä hänellä ei ainakaan ollut, sillä hän eli elämänsä poikamiehenä. 

Toinen vaikuttava kohtaaminen tapahtui parikymmentä vuotta myöhemmin Helsingissä, kun olin sijaisena itähelsinkiläisessä alakoulussa. Tapanani oli jäädä koulupäivän jälkeen koululle valmistelemaan seuraavan päivän oppitunteja. Toisinaan aika vierähti niin, että ehdin jututtaa liikuntasalin iltavahtimestarina toimivaa turkkilaismiestä. Hän puhui sujuvaa suomea, sillä hänellä oli suomalainen vaimo. Koska minullakaan ei yleensä ollut kiire kotiin ja meillä luisti juttu hyvin, vierähti aika kuin huomaamatta. Juttelimme niitä näitä aina maailmanpolitiikasta perheasioihin - jopa henkilökohtaisista asioista. Opimme paljon toistemme kulttuureista, tavoista ja uskonnoista – hän kun oli muslimi.

Erityisen vaikutuksen tämä nuorehko perheenisä teki kerran juttutuokiomme venähtäessä hieman tavallista pitemmäksi. Olin todennut, että kello on jo niin paljon, että minulla alkaa olla nälkä ja pitää mennä kotiin syömään. Silloin ystäväni kaivoi reppuaan, jossa hänellä oli eväänä kaksi täytettyä sämpylää ja suklaalevy. Hän jakoi eväänsä tasan puoliksi kanssani. Kun ensin epäröin ottaa vastaan tällaista odottamatonta huomaavaisuutta, sain vastaukseksi: - Ota, ota vaan! Sinä olet veljeni!

Kuinka moni suomalaisista ns. kristityistä olisi jakanut eväänsä?

Vähän on paljon


Kirjoitin useiden vuosien ajan koulun päivänavauksia pariinkin lehteen. Nyt päivänavaukset taitavat olla historiaa, mutta niiden sisältö saattaa olla edelleen ajankohtaista. Esimerkiksi tällaisesta aiheesta kirjoitin vuonna 2007:

Internetissä nimimerkki Annikka kertoo, kuinka hänen miehensä harmitteli seurusteluaikana sitä, ettei ollut aikanaan voinut opiskella englantia. Niinpä hän tarjoutui opettamaan miehelleen englantia yhden uuden sanan päivässä. Miehen mielestä tahti olisi ollut liian hidas, joten hän ilmoitti menevänsä joskus myöhemmin kielikurssille. Nyt, kun pariskunta on ollut naimisissa jo 9785 päivää (yli 26 vuotta) ja lapsetkin ovat muuttaneet pois kotoa, mies harmittelee edelleen sitä, ettei osaa englantia. Tuolla yhden sanan päivävauhdilla hän olisi oppinut jo lähes kymmenentuhatta sanaa – ja todennäköisesti monia lauseitakin!

Emme aina huomaa, kuinka pienillä asioilla on merkitystä, kun niitä tekee säännöllisesti. Vähän kerrallaan, mutta riittävän usein, sopii ohjeeksi moneen asiaan: opiskeluun, liikuntaan, syömiseen ja vaikkapa painonhallintaan. Esim. pianonsoittoa opiskelevan on järkevämpää harjoitella pianoläksyään 15 minuuttia kuutena päivänä viikossa kuin puolitoista tuntia viimeisenä iltana ennen seuraavaa pianotuntia. Kokeeseen lukeminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ja lukea pieniä jaksoja kerrallaan kuin yrittää viimeisenä iltana kahlata läpi koko koealuetta. Jos lukee pidemmällä aikavälillä, ehtii lukemaan useaan kertaan tai kertaamaan asioita. Sitä paitsi sopivan pienin annoksin hankitut tiedot ja taidot oppii paremmin ja ne säilyvät pidempään muistissa.

Vähän on pitkällä aikavälillä paljon. Esimerkiksi jos pudottaa painoaan yhden kilon kuukaudessa, laihtuu vuodessa 12 kiloa. Mutta toisaalta: jos lihoo kilon vuodessa, on 30 vuoden päästä 30 kiloa ylipainoinen! Jos lukee Raamattua luvun päivässä, saa koko Raamatun (1189 lukua) luetuksi reilussa kolmessa vuodessa. Jae päivässä (31 166 jaetta) tahtiin siihen menisi kuitenkin jo yli 85 vuotta! Uuden testamentin saisi yhden luvun päivävauhdilla luetuksi 260 päivässä eli runsaassa 9 kuukaudessa. Jos laittaa säästöön 10 senttiä joka päivä, on vuoden päästä koossa 36,50 euroa, euron päivävauhdilla summa kymmenkertaistuisi eli rahaa olisi 365 euroa.

Niin se aika kuluu, ja huomaan, etten aina itsekään ole noudattanut omia neuvojani. Mutta kieliopinnot on tullut sentään aloitettua aikaisemmin kuin esimerkissä mainittu mies. Tällä hetkellä ovat menossa venäjän ja italian kielen opiskelu työväenopistossa.

Buona serrata! - Hyvää päivänjatkoa!


  

Tiällä ollaan


Eilen vietettiin Aleksis Kiven ja suomalaisuuden päivää. On siis sopiva hetki pohdiskella rakkaan suomen kielemme murteiden rikkautta.

Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Varsinais-Suomessa, joten parhaiten tunnen sen alueen puhetapaa. Ennen kouluikää asuin maaseudun sydämessä Piikkiössä, josta mieleeni jäi muutama naapurin tädin käyttämä rehevä murresana ja -ilmaisu. Esimerkiksi halutessaan rauhassa miettiä jotakin asiaa hän saattoi sanoa: -Ol vai ny!, mikä siis tarkoitti "Ole hiljaa nyt!".

Samanlaiseen lyhyeen ilmaisutapaan olen törmännyt myös Uudenkaupungin ja Laitilan seudulla, jossa vakuuteltiin kuulijaa vaikkapa sanomalla: -Usk´ ny jo! eli "Usko nyt jo!".

Hauskimpia murrepohdintoja oli silloisten uusikaupunkilaisten ja laitilalaisten työkavereiden ihmettely, kun kommentoin johonkin asiaan: -Ei se munhu tepsi!. -Mikä sellainen 'munhu' (minuun) on? he kysyivät. -Mitenkäs te sitten sanoisitte? kysyin kiinnostuneena. 
-No, muuhu, kuului vastaus. Turkulainen ystäväni taas käytti muotoa 'munsse'. Vaihtelevaa on siis murre jo noinkin pienellä alueella.

Mieleeni ovat jääneet myös mustikka- ja puolukkaretket läheiseen metsään tuon alussa mainitsemani naapurin tädin kanssa. Mustikat ja puolukat olivat kyllä pikkupojallekin tuttuja, mutta sitä ihmettelin, mitä hän tarkoitti, kun mentiin "kraakunvarsia" keräämään. Asia selvisi, kun täti näytti, miten hän näppärästi teki variksenmarjan varvuista luutia. Kraakunvarret olivat siis variksenmarjan maavarsia.

Jo lapsuusajoilta ovat tuttuja myös mm. sanat kännä ja kräki. Ensin mainittu tarkoittaa Turun murteessa pientä itikkaa tai ötökkää, kuten kovakuoriaista. Pohjanmaalla itikoilla taas tarkoitetaan jotakin ihan muuta eli lehmiä.

Entä mikä on kräki? Sitä ei tiennyt yksikään uusmaalainen työtoverini - eivätkä kaikki nuoremmat turkulaisetkaan. Muuan Salon seudulla vaikuttaneen maaseutukoulun rehtorin kertoma tapaus valaissee asiaa. Hän kertoi, että kun aikoinaan yksi ekaluokkalainen opetteli tavaamaan, hän tavasi: "Är-rii ri, äs-uu -su, krä-ki." Hänelle risu oli aina ollut kräki, eikä se siitä tavaamalla muuksi muuttunut.

Savon murre se vasta hauskaa on. Eipä ihme, että sanotaan vastuun siirtyvän kuulijalle, kun savolainen avaa suunsa. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu! Toteanpa vaan lopuksi, että

"Tiällä ollaan!" sanoi savolainen, kun autolla ojaan ajoi.








Ei hamppareita pöytään, kiitos!

Odottelimme ystäväni kanssa hampurilaisateriaamme kuuluvia hampurilaisia, jotka luvattiin tuoda pöytään. Hetken odottelun jälkeen iloinen ja reipas nuori tarjoilija toikin annoksemme sanoen: "Tässä teidän hampparinne, olkaa hyvät! Hyvää ruokahalua!"


Mikael Agricola, 
suomen kielen "isä"
En malttanut olla kysymättä tuolta nuorelta, tiesikö hän, mitä sana "hamppari" oikeasti tarkoittaa. Ei tiennyt. Kerroin, että minun nuoruudessani hampparilla tarkoitettiin toimetonta ns. laitapuolen kulkijaa. Valaisin asiaa vielä esimerkillä: eräässä vanhassa laulussakin kerrotaan, kuinka "kevät toi rannoille hampparin" - eikä kyseessä todellakaan ollut hampurilainen.

Tarjoilijatyttö oli ihmeissään. Hän ei ollut kuullutkaan tuosta. Kiitti kuitenkin saamastaan uudesta tiedosta. Minä puolestani iloitsin siitä, että sain paikata yhden ihmisen tiedollista aukkoa sivistyksessä. Oikeastaan ystävälläni ja minulla oli suorastaan hauskaa spekuloidessa, millaista ruokailumme olisi ollut, jos pöytään todella olisi tullut pari hampparia. Ei ehkä niinkään mukavaa.

Maailmaa muuttuu, saattaisi joku sanoa. Niinpä, ja suomen kielikin näyttää muuttuneen lyhemmäksi ja köyhemmäksi. Kun aikaisemmin oltiin huolissaan anglismista, englanninkielisten sanojen ja ilmaisujen tunkeutumisesta suomen kieleen, voisi nyt olla hyvällä syyllä huolestunut lisääntyneistä puhekielisistä lyhenteistä. Erityisesti -ri -loppuisia lyhenteitä tuntuu nykykielessä olevan pilvin pimein, esimerkkinä vaikka tuo hampurilaisesta tullut hamppari.

Lapset lukevat Akkaria, vähän varttuneemmat Turkkaria tai Hesaria. Telkkarista voi katsoa jännäreitä tai Maikkarista Salkkareita. Joskus tulee myös länkkäreitä. Mainostauolla ehtii käydä kylppärissä tai syödä voikkarin. Leffan aikana maistuvat popparit, miksei pannarikin. Lotossa voi hyvällä onnella saada täkärin - tai huonolla onnella sydärin. Jotkut matkustavat voittamillaan Viikkarin lahjakorteilla.

Eskarista se koulutie monilla alkaa. Koululainen katsoo jo päivän tunnit lukkarista, vaihtaa vaatteet pukkarissa, kirjoittaa lyijärillä tai läppärillä, ihan sama. Tukkarissa voi saada lisäopetusta, elleivät asiat ole jääneet mieleen tunnilla. Opettaja voi pitää pistarit, joten kannattaa lukea läksyt, vaikkei hikari olisikaan. Raivaria ei kannata saada, vaikka saisi huonon torkkarin, muuten voi tulla kauhea hedari. Viimeistään ylppäreissä voi sitten näyttää osaamisensa. Ennen sitä juhlitaan kuitenkin penkkareita. Riparin voi suorittaa myös leirimuotoisena ja asevelvollisuuden sivarina.

Jos ei ole onnistunut saamaan töitä tai on saanut loparit, kannattaa ilmoittautua työkkärissä. Asua voi mukavasti vaikkapa rivarissa, jossa on tietysti ainakin olkkari, kylppäri ja kodari. Olkkarissa on kiva nukkua päikkärit. Työpaikalta löytyy ehkä neukkari, varsinkin jos pitää tehdä soppareita ja mukana on toimari ja assari. Töihin kannattaa mennä terveellisesti fillarilla.

Oliko vielä kyssäreitä?