Olen usein ihmetellyt suomalaista liikennekäyttäytymistä. Jos ajan moottoritiellä autojonon viimeisenä, ajaa rampilta joku eteeni, vaikka takanani olisi kuinka paljon tilaa. Kaikki eivät ilmeisesti välitä tai ymmärrä, että rampilta tulevalla on aina väistämisvelvollisuus. Moottoritietä ajavan ei pidä eikä tarvitse ”antaa tietä” rampilta tuleville, vaikka se saattaa kohteliaalta tuntuakin. Ilmeisesti joidenkin autoilijoiden ego ei kestä jonon viimeisenä ajamista. Tämä korostuu erityisesti kahden tietyn automerkin kohdalla. Autot ovat kyllä hienoja, mutta usein niistä näyttävät puuttuvan sekä vilkku että jarrut. En tiedä, vaikuttaako luonne tai halu rehennellä automerkin valintaan vai toisinpäin.
Mitä lähemmäs pääkaupunkiseutua tullaan, sitä yleisempää on, että ajetaan siksakkia kaistalta toiselle. Röyhkeimmät ajavat moottoritiellä hiukan ennen ramppia toisen eteen ja kääntyvät sitten samalle rampille kuin ohitettava. Jonossa ajaminen tuntuu olevan vaikeaa niin moottoritiellä kuin kaupungissa. Jos autojonossa on auton kokoinen rako, siihen tungetaan vaikka puoliväkisin. Turvaväleistä ei ole tietoakaan, kun ajetaan auton nokka melkein kiinni edellä ajavan takapuskurissa. Ilmeisesti luotetaan omaan reaktionopeuteen äkkijarrutustilanteessa, vaikka jo kaupunkinopeudessa voi peräänajossa syntyä vakavia vammoja.
Jos liikennevaloissa jonon ensimmäinen etsii liian kauan ykkösvaihdetta, ei vihreillä valoilla ehdi montaakaan autoa risteyksen yli. Silloin jonon viimeisenä tai viereistä kaistaa saattaa tulla ”kamikazeautoilija”, joka ajaa päin punaisia, kun ei ehtinyt vihreisiin valoihin.
Maaseudulla on tavallista, että joku tulee sivutieltä autolla tai traktorilla kärkikolmion takaa eteen, köröttelee hitaasti vähän matkaa, kunnes taas kääntyy sivutielle. Katse ei käy sen enempää sivu- kuin taustapeilissäkään. Fiksu kuski ajaisi lähimmälle pysäkille ja päästäisi jonon ohitseen. Niin kuitenkin tapahtuu melko harvoin.
Aika usein mutkaisella tiellä, jossa ei ohituspaikkoja juuri ole, jostain ilmestyy kuin taikaiskusta sunnuntaiautoilija, joka ajaa kuudenkympin nopeusrajoitusalueella neljää- viittäkymppiä ja vielä varmuuden vuoksi jarruttelee mutkissa. Mutta kun alkaa viidenkympin rajoitus ja tulee suora osuus, jossa olisi mahdollisuus ohittaa, hän löytääkin yllättäen kaasupolkimen ja ajaa ylinopeutta.
Oma lukunsa ovat sitten nuoret, vasta ajokortin saaneet. Nyt, kun ajokortin voi saada jo 17-vuotiaana, on myös nuorten holtiton ajo lisääntynyt entisestään, mikä näkyy paitsi liikenteessä myös onnettomuustilastoissa. Asetelma on jo lähtökohtaisesti vaarallinen, kun lähdetään – yleensä yöllä - hurjastelemaan auto täynnä nuoria ja kuljettajana vasta ajokortin saanut henkilö. Kaveriporukka saattaa yllyttää nuorta kuljettajaa ”näyttämään, miten kovin autolla pääsee” välittämättä omasta tai toisten turvallisuudesta. Aina ei viitsitä tai haluta käyttää edes turvavöitä. Sekin on valitettavaa, että useimmiten kuljettajana on nuorukainen, ja vakavimmin loukkaantuvat muut kyydissä olijat. Eivätkä kaikki ota opikseen edes silloin, kun sattuu vakava onnettomuus.
Entä sitten polkupyörällä ja sähköpotkulaudalla liikkuvat? Monet heistä kruisailevat kaduilla holtittomasti. Jalankulkijalla pitäisi olla silmät selässäkin, jotta hän pystyisi väistelemään äänettömästi ja kovalla nopeudella ohi viilettäviä pyöräilijöitä ja skuuttaajia. Harva näillä ajoneuvoilla liikkuva myöskään näyttää minkäänlaista suuntamerkkiä kääntyessään risteävälle kadulle. Korkeintaan keskisormi liikahtaa. Taajamissa erityisesti maantiepyöräilijät ajavat ajoradalla, vaikka heidänkin pitäisi käyttää pyörätietä silloin, kun sellainen on olemassa kulkusuuntaan. Turvallisuutta ei ainakaan paranna mutkainen, kapea tie ja kova vauhti.
Mutta eivät saa synninpäästöä jalankulkijatkaan! He tuntevat kyllä hyvin oikeutensa astua suojatielle, mutta unohtavat, että autoilijan on hitaampaa pysähtyä kuin jalankulkijan. Parempi katsoa kuin katua, sanoo sananlasku. Tämä pätee erityisen hyvin tien ylitykseen. Sairaalassa loukkaantunutta ei paljon lohduta ajatus, että ”minulla oli oikeus”, jos lähtee äkkiarvaamatta ja holtittomasti ylittämään katua.
Heijastimen käytöstä – tai pikemminkin sen käytön puutteesta – voisi pitää esitelmän jos toisenkin. Mustissa tai tummissa vaatteissa pimeällä tiellä ilman heijastinta liikkuvaa ei autoilija näe, vaikka olisi kuinka valppaana. Jos jalankulkija kulkee tien oikeaa reunaa ja horjuu humalassa, on melkein suurempi ihme, jos ei jää auton alle kuin ettei jäisi. Kuitenkin onnettomuustilanteessa autoilija on useimmiten syytettynä, vaikka oikea syyllinen olisi piittaamaton jalankulkija.
Turvallista matkaa kaikille tienkäyttäjille! Otetaan toiset huomioon, liikuttiinpa sitten millä välineellä hyvänsä!
Tarinataituri 14.5.2023
