Tähän ikään mennessä on tullut autoiltua aika paljon - sekä Suomessa että ulkomailla. Yleensä matkat ovat sujuneet hyvin. Ikimuistoisimpia lienevät kuitenkin ne reissut, joilla on sattunut kommelluksia. Tahatonta jännitystä on syntynyt esimerkiksi liian tiukasta aikataulusta tai budjetista, säästä tai teknisistä ongelmista. Yhtä kaikki: suurin syyllinen on sittenkin ratin ja penkin välissä, kun ei ole osannut ottaa kaikkea huomioon.
Nuorempana tuli helpommin otettua riskejä, iän ja kokemuksen myötä olen tullut varovaisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi.
Usein käytössäni on ollut jo parhaat päivänsä nähnyt halpa ajopeli, mikä on ollut ihan tarkoituksellinen valita. Silloin tuli muutaman kerran kokeiltua ja koettua sekin, kuinka pitkälle polttoaine riittää, ennen kuin tankki tulee tyhjäksi. Kerran kävi niinkin, että jouduin soittamaan työkaverilleni, silloiselle esihenkilölle, joka ystävällisesti toi kanisterilla bensaa, jotta pääsin vielä muutaman kilometrin matkan kotiin asti. Onneksi silloin elettiin jo kännykkäaikaa. Sittemmin pidin mukana pientä varakanisteria bensaa siltä varalta, ettei tankin tyhjetessä sattuisi olemaan huoltoasemaa lähellä. Tekniikan kehityttyä ja auton katalysaattorin vahingoittumisen pelossa en enää ole moista riskiä ottanut.
Vaikka ajokokemusta on vuosien varrella kertynyt satojatuhansia kilometrejä, ei kaikki siitä huolimatta ole aina mennyt suunnitellusti. Nuorena perheenisänä jouduin painelemaan aikamoista haipakkaa halki Etelä-Ruotsin, jotta ehdimme Tukholmaan aamulaivalle, johon meillä oli liput. Olimme tulossa Tanskasta. Lauttamatkoihin Tanskassa kului enemmän aikaa ja rahaa kuin olimme etukäteen ajatelleet. Meidän piti valita, jäämmekö Malmöhön ylimääräiseksi yöksi, johon budjettimme ei olisi riittänyt, vai jatkammeko matkaa yön selkään Tukholmaan asti. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tuohon aikaan ei vielä ollut navigaattoreita, vaan oltiin kartan varassa. Matkaa oli yli 600 kilometriä. Onneksi suuri osa matkasta oli moottoritietä, liikenne oli vähäistä ja oli hyvä kesäkeli. Ehdimme kuin ehdimmekin laivaan!
En kuitenkaan ottanut tuosta opikseni, vaan myöhemminkin olen matkustanut liian tiukalla aikataululla. Olimme kerran nykyisen avopuolisoni kanssa tulossa niin ikään Etelä-Ruotsista, tällä kertaa kaikessa rauhassa. Pysähdyimme Keski-Ruotsissa Vadstenassa, jossa on upea linna ja luostari. Linnakierroksen jälkeen kävimme pizzalla, ja koska oli kaunis kesäpäivä, ajattelimme sulatella ruokaa ja tehdä vielä pienen kävelylenkin kaupungilla. Onneksi kuitenkin katsoimme navigaattorista (silloin vielä erillinen laite), paljonko Tukholmaan olisi matkaa. Oho, sinne olikin vielä 360 kilometriä! Kävelykierros jäi tekemättä, sillä oli hypättävä autoon ja lähdettävä kiireen vilkkaa kohti Tukholmaa. Laivaliput ja autopaikka oli varattu, mutta ehtisimmekö laivaan, sillä aikaa oli vain reilut kolme tuntia ja Tukholmassa oli ajettava vielä kaupungin halki.
Jatkuu…
Tarinataituri 26.7.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.