Keväinen luonto on täynnä värejä, ääniä ja liikettä. Niiden havaitsemiseen riittää, että kulkee luonnossa silmät ja korvat auki. Vielä enemmän ihmeteltävää löytää, jos tarkkailee ympäristöään kiikarin, kameran, suurennuslasin, mikroskoopin tai vaikkapa kännykän linssin läpi. Kirjoista ja internetistä löytyy apua lajien tunnistamiseen.
Luonnon tarkkailu on ilmainen
ja terveellinen harrastus, jota voi harjoittaa yksin tai yhdessä. Kauniina
kevätpäivänä on mukava lähteä perheen tai ystävän kanssa ulos luontoretkelle. Aina
ei tarvitse edes lähteä ulos, vaan sisätiloistakin voi katsella luontoa, etsiä
tietoa ja hämmästellä näitä jokavuotisia pieniä ihmeitä.
Miten muuttolinnut osaavat suunnistaa,
vaikka niillä ei ole kompassia? Miten kurkiaura pysyy muodossaan? Miten
pikkulinnut pystyvät kantamaan pienessä nokassaan niin pesäainekset kuin
ravintoa poikasilleen? Miten linnuille kasvaa juuri oikean väriset sulat ja
höyhenet oikeisiin kohtiin? Mistä mehiläinen tietää, mihin kukkaan kannattaa
mennä ja miten se löytää omaan pesäänsä? Miten kimalainen pystyy lentämään, vaikka se
on niin painava ja sillä on pienet siivet? Miten peuranvasa pysyy jaloillaan jo kohta
syntymänsä jälkeen, mutta ihminen oppii kävelemään vasta pitkän harjoittelun
jälkeen? Miten eläimet osaavat uida ilman, että kukaan opettaa niitä?
Vastauksia luontokysymyksiin ei ehkä
löydy helposti, mutta niiden etsiminen tarjoaa mielenkiintoisia haasteita
luonnonystävälle. Tässä kirjoituksessani en yritäkään vastata edellä lueteltuihin
kysymyksiin, vaan kertoa lisää luonnon ihmeellisyydestä.
Muuttolintujen paluu ja linnunlaulun
täyttämä luonto ovat varmoja kevään merkkejä. Jo maalis-huhtikuussa alkavat
pikkulinnut etsiä kumppania, ja ilman täyttää iloinen lintujen liverrys.
Talitiaisen ti-ti-tyy on monin paikoin muuttunut tyy-ti-tyy-ti-tyyksi,
ilmeisesti siksi, ettei ti-ti-tyyllä enää erotu muiden äänien joukosta. Talitiainen
elää vain muutaman vuoden, kun taas sinitiainen saattaa elää jopa
kymmenenvuotiaaksi.
Jo varhain keväällä voi kuulla mustarastaan
soinnukkaan laulun, joka muistuttaa viheltämistä. Tarkkaavainen kulkija voi
myös nähdä laulajan koivun tai kuusen latvassa.
Alkukesällä, kun puissa on jo
lehdet, voi lehtimetsän tiheiköstä kuulla satakielen, todellisen laulutaiturin,
neliosaisen laulun, johon kuuluvat vihellys, viserrys, naksutus ja maiskutus. Satakieli
taitaa nimensä mukaisesti monia ”kieliä”, sillä se osaa taitavasti matkia muiden
lintujen ääniä. Ulkonäöltään satakieli on melko vaatimattoman näköinen, eikä
sitä juuri pääse näkemään lehvästön seasta, mutta sen melankolinen laulu kantaa
kauas tyynessä kesäillassa.
Keväällä heräävät myös hyönteiset,
jotka ovat viettäneet talven horroksessa. Useimpien hyönteisten elämään kuuluu
uskomaton tapahtuma, täydellinen muodonvaihdos, jossa munasta kehittyy toukka, toukasta
kotelo ja siitä kuoriutuu lopulta aikuinen hyönteinen. Jotkut hyönteiset elävät
vain muutaman päivän tai viikon, jotkut jopa useita vuosia.
Jos naarasmehiläinen pystyisi
kirjoittamaan omaelämäkerran, se voisi kertoa uskomattomia tarinoita. Se
alkaisi syntymästä muodonvaihdoksen kautta mehiläisyhdyskunnan jäseneksi. Mehiläiset
ja muurahaiset elävät yhdyskunnissa, joissa jokaisella jäsenellä on oma
tehtävänsä. Urosmehiläisen tehtävä on lyhyen elämänsä aikana ainoastaan kuningattaren
hedelmöittäminen.
Hunajankeruu jää työläisten –
jotka kaikki ovat naaraita – tehtäväksi. Yhden hunajakilon tuottaakseen
mehiläiset joutuvat käymään arviolta noin 2,7 miljoonan kukan luona. On
laskettu, että tuon hunajakilon tuottamiseksi jokaisen mehiläisen olisi
lennettävä noin 150 000 km eli lähes neljä kertaa maapallon ympäri. Yhdellä
lennolla mehiläinen voi käydä 50–100 kukassa.
Mehiläiset ovat tärkeitä paitsi
hunajantuottajina myös kasvien pölyttäjinä. Pölytys on välttämätön tapahtuma
kasvien lisääntymisen kannalta. On arvioitu, että mehiläiset vastaavat noin 70
prosentista hedelmiä- ja vihanneskasvien pölytyksestä.
Kasvikunnastakin löytyy uskomattomia suorituksia.
Eräässä luonto-ohjelmassa kerrottiin parsakaalista. Tunnemme parsakaalin lähinnä
terveellisenä vihanneksena, mutta se on myös taitava selviytyjä, ja sillä on
monta torjuntakeinoa vihollisiaan vastaan. Se
kykenee jopa varoittamaan muita parsakaaleja uhkaavasta vaarasta lähettämällä niille
hajuviestejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.