Kikkailua

Ihmettelin lapsena, miksi kauppojen tarjoushinnat olivat melkein aina 99- tai 95-loppuisia. Miksi jokin tuote maksoi vaikkapa 99 markkaa 90 penniä eikä tasan sata markkaa? Se olisi ollut paljon yksinkertaisempaa. Eihän noilla muutamilla penneillä kuitenkaan olisi mitään käytännön merkitystä – paitsi, jos ne puuttuivat kukkarosta. Myöhemmin ymmärsin, että nuo hinnat olivat mainoskikka. Esimerkiksi 99,99 vaikuttaa äkkiseltään edullisemmalta kuin kolminumeroinen tasaluku 100, vaikka hintaeroa on vain yksi penni.

Päässälaskutaito on kaupassa asioidessa edelleenkin tarpeen, jottei kassalla tule yllätystä. ”Ysiysi” -tuotteista  kertyy helposti suurempi summa kuin miltä euromäärä hyllyn reunassa näyttää, ellei ota huomioon myös senttejä ja pyöristä hintoja ylöspäin lähimpään tasaeuroon. Valitettavasti tuo päässälaskutaito on hiipunut, kun kassakone näyttää valmiiksi, paljonko asiakkaalle pitää antaa rahasta takaisin. Kuinkahan moni nykyisistä kassoista osaisi antaa rahasta oikein takaisin ilman apuvälineitä?

Ostin kesällä kumppanini kanssa kaupan edustalta marja- ja vihannesmyyjältä kaksi litraa uusia perunoita, jotka maksoivat kahdeksan euroa litra, sekä litran mansikoita, joiden hinta oli 5,50 euroa. Myyjätyttö rupesi laskemaan loppusummaa taskulaskimella. Onneksi hän päätyi samaan lopputulokseen kuin minä pikaisella päässälaskulla eli sai hinnaksi 21,50 euroa. Paljon on maailma muuttunut siitä ajasta, kun kaupan kassa antoi asiakkaalle palautusrahat käteen aloittamalla laskemisen ostosten loppusummasta.

Nyt ostosten loppusumma pyöristetään kassalla lähimpään viiteen senttiin. Voipa joku oikein nuuka ihminen käyttää sitä hyväkseenkin ostamalla vain tuotteita, joiden hinta pyöristetään alaspäin ja maksamalla nämä aina erikseen. YouTubessa olen nähnyt videon, jossa mies ostaa kaupasta yhden irtokarkin, laittaa sen pussiin ja menee sen kanssa kassalle. Koska tuo yksi karkki painaa niin vähän, että kassakone näyttää sen hinnaksi kaksi senttiä, on loppusumma nolla euroa, eli hän saa karkin ilmaiseksi. Sen jälkeen hän ”ostaa” lisää näitä ”maistiaiskarkkeja”. Ehkä juuri siksi monissa kaupoissa onkin nyt ilmoitettu irtokarkkiostosten minimihinta.

Vaikka kaupassa sentit pyöristetään tarvittaessa myös ylöspäin, esimerkiksi 3,98 euroa on käteisellä maksettaessa tasan neljä euroa, pyöristetään pankissa senttejä ainoastaan alaspäin. Jos tilillä on vaikkapa 99,99 euroa, ei pysty nostamaan pankkiautomaatista sataa euroa – eikä pankistakaan. Et liioin pysty nostamaan koko summaa, jos tililläsi on 100 euroa ja 1-4 senttiä. Mihin silloin mahtavat nuo sentit kadota?

Mainokset ne vasta kummallisia ovat. Silmälasiliike mainostaa, että silmälasien ostaja saa toisen linssin ilmaiseksi. Kuka nyt yhden linssin silmälaseja ostaisi? Eräässä silmälasimainoksessa luvataan, että ”ikäsi on alennusprosenttisi”. Jos siis 50-vuotias ostaa silmälasit kyseisestä liikkeestä, hän saa niistä 50 prosenttia alennusta. Saisiko satavuotias sitten lasit ilmaiseksi? Entäpä lupaus, ”osta kahdet lasit, saat kolmannet kaupan päälle”? Kolmannet lasit eivät kuitenkaan ole samanlaiset kuin ensimmäiset tai toiset, vaan halvemmat. Samaa kikkaa käytetään vaatemainoksissakin: ”osta kolme, maksa kaksi!” Entäpä, jos ostaa kaksi ja maksaa yhden? Tai ”ostaa” yhden eikä maksa sitä ollenkaan? Ei taitaisi mennä samalla logiikalla.

Usein jotain tavaraa on ”rajoitettu erä”. Olisi kiva tietää, kuka niitä eriä on ”rajoittanut”? Tuolla ilmaisulla halutaan ilmeisesti antaa asiakkaalle sellainen mielikuva, että tuote voi suuren kysynnän vuoksi loppua, ellei toimi nopeasti.

Joissakin huonekaluliikkeissä näyttää aina olevan loppuun- tai alennusmyynti. Normaalihinnoista luvataan jopa 70 prosenttia alennusta. Tarkkasilmäinen huomaa, että jopa -sana on pienellä tekstillä suurimman alennusprosentin edessä. Kaikkea ei siis myydäkään 70 prosentin alennuksella. Kysyin kerran tuollaisessa ”alennusmyynnissä” myyjältä, mitä huonekaluja heiltä saa 70 prosentin alennuksella. Niitä löytyi tasan yksi, ja sekin yksittäiskappale. En myöskään saanut selvyyttä, onko noita alennustuotteita koskaan edes myyty ”normaalihinnoilla”, vai olivatko ne tuulesta temmattuja. Epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Ostimme tunnetusta huonekaluliikkeestä laadukkaan sohvan. Kaikki sohvat myytiin silloin puoleen hintaan. Kävimme puoli vuotta myöhemmin katsomassa, mikä sen sohvan hinta nyt oli. Se oli edelleen ”tarjouksessa” puoleen hintaan.

 

Tarinataituri 31.7.2021


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.