Avainasiaa

Lukkofirma Abloy mainosti aikanaan lukkojensa turvallisuutta toteamalla, että jokaisella maapallon asukkaalla pitäisi olla yli 70 avainta, jotta törmäisi täysin samanlaiseen avaimeen. Heidän lukkonsa voidaan siis sarjoittaa miljardeilla eri tavoilla. Ehkä juuri siksi minulla onkin muutaman kerran ollut ongelma: oikeaa avainta ei ole löytynyt suurestakaan avainnipusta, vaikka kovasti olisin sitä toivonut. Joskus ovi on ollut auki, vaikka sen on pitänyt olla lukossa, joskus toisin päin. Joskus avain on unohtunut tai mukana on ollut väärä, lukkoon sopimaton avain. Joskus kadonnut avain on löytynyt yllättävästä paikasta. Kerronpa tässä muutaman kokemusperäisen avaintarinan.

Olen elämäni aikana avannut ja sulkenut lukuisia ovia ja luukkuja – sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. Yhteistä monille oville on ollut se, että usein niiden avaamiseen on tarvittu avainta, olipa kysymyksessä sitten koti, auto, varasto, autotalli, kaappi, laatikko, säilytyslokero tai muu vastaava.

Olin nuorena miehenä kaverini kanssa pyöräretkellä Ruotsissa, Tanskassa ja Pohjois-Saksassa. Lyypekissä jätimme pyörälaukut ja muut ylimääräiset tavaramme Travemünden sataman säilytyslokeroon, jotta voisimme tutustua kaupunkiin ilman turhia kantamuksia, sillä laivan lähtöön oli aikaa vielä useita tunteja. Säilytyslokero toimi kolikoilla, joten ei muuta kuin kolikkoja sisään, avaimet taskuun ja kaupungille.

Kun palasimme kaupunkireissultamme, menimme hakemaan pyörälaukkujamme säilytyslokerosta. Yllätyksemme oli suuri, kun lokerot eivät auenneetkaan, vaikka meillä oli oikeat lokerot ja avaimet. Mietimme, mikä neuvoksi, sillä pian meidän olisi mentävä laivaan pyörinemme. Vasta siinä vaiheessa huomasimme, että lokeroissa oli tietty säilytysaika, joka oli mennyt umpeen. Onneksi satamasta löytyi ystävällinen työntekijä, jolla oli vara-avaimet lokeroihin. Viime hetkellä saimme tavaramme ja ehdimme vielä laivaan.

Vuosia myöhemmin, koulussa työskennellessäni, opettajakollegani oli hukannut koulun avaimen. Tilanteen teki erityisen harmilliseksi se, että kadonnut avain oli yleisavain, jonka päätyminen vääriin käsiin olisi voinut olla kohtalokasta. Avainta etsittiin koulussa kaikista mahdollisista paikoista usean henkilön voimin. Ellei avainta pian löytyisi, pitäisi sarjoittaa koko koulun lukot uudelleen, mikä tulisi aika kalliiksi. Parin päivän kuluttua avain kuitenkin yllättäen löytyi. Tämän naispuolisen kollegani käsilaukusta oli ratkennut vuori, jonka väliin avain oli huomaamatta pudonnut. Säästyttiin siis lukkojen uudelleen sarjoittamiselta.

Kesäisellä matkalla Ahvenanmaalla alimmassa kerroksessa sijaitsevassa hotellihuoneessamme oli oma sisäänkäynti. Ulko-ovessa oli sähkölukko, joka avautui avainlätkää vilauttamalla. Heti ulko-oven takana oli väliovi, jossa oli tavallinen lukko, mutta ovessa oli kahva vain huoneen sisäpuolella. Ulkopuolelta ovesta puuttui kokonaan kahva, joten ovea ei saisi auki ilman työkaluja, jos se sattuisi loksahtamaan kiinni ulos mennessä. Niin tietenkin tapahtui kerran hotellihuoneesta poistuessamme. Kävimme ilmoittamassa asiasta hotellin vastaanottoon, josta tuli virkailija toteamaan tilanteen. Hän lupasi kutsua paikalle lukkosepän. Ehdin kuitenkin ennen hänen saapumistaan jo itse ratkaista ongelman. Sain oven avatuksi autossani mukana olevalla monitoimityökalulla. Pienen odottelun jälkeen lukkoseppä tulikin ja asensi oveen kahvan. Ilmeisesti siinä oli alun perin ollut kahva, jonka joku oli vienyt mukanaan.

Joskus on hyvä, että ovi on lukossa eikä aukea helposti. Olin kerran, vuosia sitten, erään opettajakollegani kyydillä kaupungilla. Meillä oli kummallakin omia asioita toimitettavana, mutta eri paikoissa, joten sovimme tapaamispaikaksi tietyn kadunkulman, josta hän nappaisi minut kyytiin. Minä sain asiani ensin hoidettua, joten menin kadun varteen odottamaan häntä. Pian näinkin punaisen Volkkarin lähestyvän ja sitä ajavan kollegani näköisen naisen. Koska tiesin hänen olevan nopea liikkeissään, arvelin, että hän saattaisi ottaa minut kyytiin vaikka liikennevaloissa, jos hän joutuisi pysähtymään punaisissa valoissa. Niin tapahtuikin. Tartuin rivakalla otteella hanttimiehen puoleiseen ovenkahvaan hypätäkseni nopeasti kyytiin, mutta ovi olikin lukossa. Kun sitten katsoin tarkemmin kuljettajaa ikkunan läpi, ei hän ollutkaan opettajatoverini, vaan ventovieras nainen. Auto kyllä oli täysin samanlainen.

Tuorein avainkokemus on lähipäiviltä. Pienikin avain voi olla tärkeä. Olin unohtanut tuollaisen pienen, mutta tärkeän avaimen kotiin vaatteita vaihtaessani. Minun piti päästää joukko ihmisiä taloon, jonka iso avain piti hakea eri paikasta. Onneksi avopuolisoni pelasti tilanteen noutamalla autolla puuttuvan avaimen kotoa muutaman kilometrin päästä. Avaimista ja puolisoista kannattaa pitää huolta.





Tarinataituri 6.8.2021


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nimettömiä kommentteja ei julkaista.