Koululaulua ennen ja nyt

Kansakouluaikana oli tavallista, että pidettiin laulukokeita. Kukin oppilas lauloi vuorollaan luokan edessä opettajan säestäessä harmonilla. Opettaja sitten arvioi suoritusta ääneen koko luokan kuullen. Eipä ihme, että tuo tilanne oli monille jännittävä, ehkä pelottavakin, sillä musiikin todistusnumero muodostui laulukokeen tuloksesta. Opettaja oli paljon vartijana, kun hänen piti arvioida taiteellista suoritusta. Mutta jotenkinhan se musikaalisuus piti osoittaa.

Olen kuullut tapauksesta, joka sattui vuosikymmeniä sitten kansakoulun laulukokeessa. Opettaja oli sanonut pojalle, jolla ei tunnetusti ollut lauluääntä: ”Saat vitosen, jos et laula, ja nelosen, jos laulat!” Taisipa tuo poika valita ensin mainitun vaihtoehdon.

Niin koulun musiikinopetus kuin laulukokeetkin ovat noista ajoista kovasti muuttuneet. Kansakoulun aikaan luokissa ei juuri ollut muita soittimia kuin urkuharmoni, jota sitäkin soitti useimmiten opettaja. Koulupäivä aloitettiin aamuhartaudella, jota myöhemmin alettiin kutsua päivänavaukseksi. Aamuhartaudessa opettaja luki tai kertoi jonkin opettavaisen kertomuksen – useimmiten Raamatusta. Sitten laulettiin virsi tai osa siitä. Opettaja säesti harmonilla. Lopuksi laitettiin kädet ristiin ja rukoiltiin. Ei siinä kyselty, uskooko Jumalaan tai haluaako osallistua, vaan oli itsestään selvää, että kaikki olivat mukana. En muista, että ainakaan omana kansakouluaikanani kukaan olisi tuota tapaa paheksunut. Se on sitten eri asia, missä ajatukset harhailivat.

Toisin ovat asiat nyt. Monissa kouluissa ja luokissa jää päivänavaus kokonaan pitämättä, koska sitä ei ole nähty tärkeäksi eikä siihen ole varattu aikaa. Jos päivänavaus pidetäänkin, se on yleensä ei-uskonnollinen, jotta myös toisinuskovat ja uskonnottomat voisivat osallistua. Koulun joulu- ja kevätjuhlat ovat niin ikään muuttuneet ei-uskonnollisiksi, eikä koulussa muutenkaan juuri virsiä tai hengellisiä lauluja lauleta. Uskonnon tilalle on jo monta vuotta voinut valita elämänkatsomustiedon. Tuntuu siltä, että olemme ”heittäneet lapsen pesuveden mukana” eli luopuneet omista suomalaisista perinteistämme, jottemme vain loukkaisi ketään.

Kun ennen vanhaan koulun musiikkitunneilla laulettiin raittiuslauluja, kansanlauluja, lastenlauluja ja maakuntalauluja reippaasti koko luokan voimin, ei tämän päivän oppilaille opeteta edes oman maakuntansa maakuntalaulua, koska ei ole maakuntiakaan. Myöskään Pohjoismaiden, saati sitten kaukaisempien maiden, kansallislaulut eivät enää kuulu alakoulun musiikissa opeteltaviin asioihin. Sen sijaan luokissa soivat uusimmat hitit. Vanhat iskelmätkään eivät ole nuorisolle tuttuja. Lapset tuntevat hyvin netissä ja televisiossa esiintyvät nykyartistit mutta eivät Sibeliusta, Tshaikovskia tai muita klassisia säveltäjiä.

Entisaikaan – ja vielä omana kouluaikananikin – opeteltiin paljon lauluja ulkoa. 1930-luvulla koulunsa käynyt äitini osasi monet virret, laulut ja runot ulkoa. Ne hän oli opetellut jo kansakoulussa, joten hän muisti ne vielä vanhoilla päivilläänkin. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, pätee tässäkin. Nyt ei koulussa lauluja sen paremmin kuin muitakaan asioita tarvitse juuri ulkoa opetella, eikä ulkoa opettelu taida lapsia ja nuoria juuri kiinnostaakaan, vaikka se olisi valtava henkinen pääoma.

Eivät ole laulujen sanatkaan säilyneet ennallaan. Laulujen pilaversiot ovat tuttuja jo omalta kouluajaltani, eikä tilanne ole siinä suhteessa muuttunut paremmaksi. Jos alakoulun musiikin tunnilla lauletaan vaikkapa joululauluja, monista lauluista lapsille ovat tutumpia pilaversiot kuin alkuperäiset sanat. Esimerkiksi Lasten liikennelaulussa kuulee oikeiden sanojen (Siksi valpas aina mieli, se on turva jokaisen) sijasta laulettavan ”nasta lautaan, mummo hautaan, se on turva jokaisen”. Tutusta joululaulusta Joulupuu on rakennettu on väännös Joulupuu on varastettu, poliisi on ovella… Yritä siinä sitten opettaa oikeita sanoja!

Laulaminen on silti mukavaa. Se on rentouttavaa ja sillä voi parhaimmillaan viihdyttää sekä itseään että toisia. Kukaan ei ole liian vanha tai nuori laulamaan.



Tarinataituri 9.7.2021

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.