Pyryharakka ja muita taide-elämyksiä

Eurovision laulukilpailut ovat monelle kevään odotettu kulttuurielämys. Suomi menestyi hienosti tämän vuoden kilpailussa sijoittuen kuudenneksi. Samaan sijoitukseen ylsi aikoinaan Marion Rung vuonna 1973 kappaleella Tom tom tom. Sitä ennen Suomen sijoitukset ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pistesijojen häntäpäässä. Todellinen jättipotti Suomelle kolahti vuonna 2006, kun Lordi nappasi voiton Hard rock hallelujah -kappaleellaan kaikkien aikojen piste-ennätyksellä.

Euroviisuissa on tapahtunut paljon muutoksia sen 65-vuotisen historian aikana niin lauluissa, esiintymisessä, pisteiden laskemisessa kuin osallistumisoikeudessakin. Laulut ovat muuttuneet melodisista iskelmistä ja hillitystä esiintymisestä räväkkään lavashow’hun, joissa riittää liikettä, värejä, valoja, kimalletta ja meteliä. Välillä tuntuu, että seurataan voimistelua tai sirkustemppuja musiikin – ja varsinkin sanoitusten – jäädessä taka-alalle. Viime vuosilta ei ainakaan itselleni ole jäänyt Euroviisuista mieleen tarttuvia melodioita tai sanoituksia.

Myönnän, etten ole erityinen Euroviisu-fani. Ymmärrän, että kisat ovat monille mukavaa viihdettä ja artisteille merkittävä ponnahduslauta julkisuuteen, mutta itselleni on samantekevää, kuka voittaa. Oli toki hienoa seurata vuoden 2006 pistelaskua, kun maa toisensa jälkeen antoi Suomelle maksimipisteet.

Minulle klassinen musiikki ja kuvataide tarjoavat suurempia elämyksiä. Erityisesti niin sanottujen vanhojen mestareiden taideteokset kiinnostavat. Niissä riittää kerta toisensa jälkeen ihmeteltävää. Joku on sanonut, että realistisen taiteen tie päättyi siihen, kun valokuvaus keksittiin. Onneksi asia ei ole niin. Vaikka realismi, naturalismi ja romantiikka ovat taidesuuntauksina jo taidehistoriaa, eivät ne ole valokuvauksen myötä mihinkään kadonneet, vain välineet ovat muuttuneet. Valokuvakaan ei tänä päivänä kuvaa luotettavasti todellisuutta, koska valokuvaa voi muokata mielin määrin.

Ihailen vanhojen mestareiden maalauksia, joista näkee, mitä ne esittävät. Vaikka katsoja näkee heti ensi silmäyksellä, mitä kuvassa on, teosten lähempi tarkastelu antaa pohdinnan aiheita.

Miten taiteilija on sen aikaisilla välineillä saanut kohteensa niin elävän näköiseksi? Kuinka monta työtuntia ja taitavaa siveltimen vetoa onkaan tarvittu, jotta koivun runko ja yksittäiset puun lehdet, auringossa kimaltelevan lammen vesi tai henkilön kasvot on saatu taiteilijan näkemyksen mukaisiksi! Miten taustalla näkyvä järvi, metsä, viljapelto, lumi tai kallio on saatu maalattua valokuvamaisen tarkasti ilman valokuvaa? Tai kuinka mökin ikkunasta loistava öljylampun valo kajastaa pihan lumihangesta aidon oloisesti? Malleina olleet ihmisetkään tuskin ovat pysyneet tuntikausia liikkumatta, joten taiteilija on joutunut täydentämään teostaan muistikuvien ja mielikuvituksen avulla.

Vaikuttavaa on myös pikkutarkkuus, jolla vaikkapa von Wrightin veljekset ovat maalanneet kasvi- ja eläinkuvansa. Ne kelpaavat tarkkuutensa ansioista edelleen eläin- ja kasvikuvastojen aineistoksi.

Entäpä Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa -maalaus vuodelta 1885? Teoksesta välittyy 1800-luvun vaatimaton ja rauhallinen maalaistunnelma. Kuvassa esiintyvän naisen ahavoituneista käsistä ja jaloista voi päätellä hänen tekevän raskasta ruumiillista työtä. Ehkä tuo kissa on hänen läheisin ystävänsä, jolle hän voi kertoa asioitansa? Mielenkiinto teosta kohtaan lisääntyy, kun saa selville, missä teos on maalattu (Salon seudulla) ja miten taiteilija on päätynyt valitsemaan kohteensa.

Kuluvan vuoden keväällä ja kesällä on Ateneumissa näytteillä yhden kansainvälisen mestarin, Ilja Repinin teoksia. Yhdessä näytteillä olevissa tauluissa on taiteilijan 10-vuotias tytär keinumassa. Taiteilija on antanut teokselle nimen Pyryharakka. Mietin, miksi taiteilija oli antanut taululleen tuollaisen nimen. Oliko hänen tyttärensä pyryharakka? Muistan jo lapsuudestani, että jotain vilkasta tyttöä saatettiin kutsua pyryharakaksi. Sitä se Wikipediankin mukaan tarkoittaa. Minä en siis voi olla pyryharakka. Aion kuitenkin mennä katsomaan Pyryharakkaa ja muita mestaritaiteilijan teoksia.

 

Tarinataituri 23.5.2021