Ruusuja ja risuja


Eri yhteyksissä on tapana jaella ruusuja ja risuja, kuvaannollisesti ilmaistuna. Ihan oikeiden ruusujen aika on taas muutaman kuukauden kuluttua, kun juhlimme koulujen päättymistä, uusia ylioppilaita ja ammattiin valmistuvia. Toki ruusuja voi antaa muulloinkin.

Ruusujen antaminen liitetään usein rakkaudentunnustukseen, mutta se on myös kaunis tapa muistaa ystävää hänen suurena päivänään, kuten syntymä- tai hääpäivänä. Miten kauniita ruusut ovatkaan! Laji- ja värivalikoimaa riittää. Useimmiten ruusun tai ruusukimpun ojentaa mies naiselle, mutta yhtä hyvin asia voi nykyisenä tasa-arvon aikana olla toisinkin päin!

Ruusulla on muitakin merkityksiä. Ruusujen antaminen tarkoittaa kehumista, hyvää suoritusta. Elämä ei kuitenkaan ole aina ruusuilla tanssimista, kuten sanonta kuuluu. Tai onhan se, mutta välillä osuu piikkiin. Sen on saanut huomata jokainen, jolla on hieman elämänkokemusta. Ruusujen kanssa puuhailevat puutarhurit, kukkakauppiaat ja viherpeukalot tietävät, miltä oikeiden ruusunpiikkien pistot tuntuvat, mutta he osaavat suojautua piikkien pistoilta paremmin kuin satunnaiset ruusujen käsittelijät.

Ruusu on monien mielestä myös kaunis koristekuvio ja ihastuttava naisen nimi. On kuitenkin yksi ruusu, mitä en ainakaan itselleni haluaisi mistään hinnasta, nimittäin ruusu-niminen ihosairaus. Sen aiheuttajat, strepto- ja stafylokokkibakteerit eivät ole mitenkään tervetullutta seuraa. Tykkään kyllä kokeista (sekä sellaisista, jotka laittavat ruokaa että erilaisista testeistä), mutta ensin mainitut kokit saavat minun puolestani pysyä kaukana!

Tätä kirjoittaessani ulkona tuulee myrskyisästi ja tuuli irrottaa puista kuivia oksia. Tuulen tyynnyttyä piha lienee kuin taistelutanner: kuivia oksia ja risuja on siellä täällä. Juuri kun olin saanut aiemmat risut kerättyä. Risujen kerääminen ja pilkkominen on työlästä, mutta kun sen on tehnyt, voi tyytyväisenä katsella työnsä tuloksia.

Risuja ei ole kiva saada – ei konkreettisesti eikä kuvaannollisesti. Risujen antaminen merkitsee moitteita. Kun joku saa risuja, hän on silloin mokannut tai hoitanut jonkin asian huonosti. Taitaa olla helpompaa antaa risuja kuin ruusuja. Uskotaan mieluummin jo etukäteen asioiden epäonnistumiseen tai tahalliseen harmin aiheuttamiseen kuin onnistumiseen tai huonoon tuuriin.

”Murphyn laki” toimii mielessämme erinomaisesti. Jos voileipä putoaa lattialle, se putoaa useammin voipuoli alaspäin kuin oikeinpäin. Lattialle pudonnut kolikko tai sormus vierii hankalimpaan mahdolliseen paikkaan perimmäiseen nurkkaan sängyn tai lipaston alle. Yhdellä on ns. arpaonnea, toinen saa ”aina” tyhjän arvan. Näin ainakin yleisesti uskotaan. Oikeasti lopputuloksen ratkaisevat sattuma ja/tai luonnonlait.

Mutta jos oikein positiivisesti ajatellaan, voimme oppia risuista. Yksittäinen, kuiva risu katkeaa helposti, mutta yritäpä katkaista nippu risuja. Se ei olekaan helppoa! Joukossa on voimaa (enkä nyt tarkoita Jouko-nimistä miestä). Jos osaisimme toimia yhdessä samaa tavoitetta kohti, voisimme saada paljon hyviä asioita aikaan. 

Lopuksi: toisessa kuvassa on kuiva oksa, risu eli Turun murteella ”kräki”. Olisitko tiennyt? 


Tarinataituri 22.2.2020



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.