Urheilumuistoja

Näin talviolympialaisten aikaan lienee sopivaa muistella omia urheilusaavutuksia. En ole koskaan pitänyt itseäni urheilullisena, mutta joitakin palkintoja olen kuitenkin saanut - ja vieläpä eri lajeissa.

Urheilu-urani ensimmäisen palkinnon taisin saada kansakoulun toisella luokalla hiihtokilpailussa. Sijoituin toiseksi ja sain siitä palkinnoksi lusikan. Kun kotona näytin ylpeänä palkintolusikkaa äidille, hän oli iloinen saavutuksestani. Iloa ei yhtään hälventänyt, että kilpailijoita oli ollut vain kaksi.

Seuraavaan urheilupalkintoon kuluikin parikymmentä vuotta. Asuin tuohon aikaan Turussa. Siellä oli hyvät mahdollisuudet harrastaa ratagolfia, joka myös minigolfina tunnetaan. Säännöllinen harjoitus tuotti tulosta, ja pääsin yleisökilpailuissa parhaimmillaan sijoille 1-3. Kisoissa oli toisinaan jopa 20 osallistujaa. Joskus oli rahapalkintoja, mutta niistä ei enää ole todistuskappaleita jäljellä. Minigolf oli ja on mukava kesäinen harrastus, jossa voi edetä jopa kansainväliselle tasolle. Siinä on suomalaisilla ollut menestystäkin, mutta jostain syystä media ei ole uutisoinut ratagolfin mestareista. Omista palkinnoistani pidän hienoimpana ratagolfin pelaajaa esittävää yleisökilpailun voittopalkintoa. Siitä näkee heti, mistä lajista on kysymys.

Turussa asuessani innostuin myös keilaamisesta. Kävin keilailun alkeis- ja jatkokurssin, mutta sen jälkeen tuli harrastukseen tauko. Myöhemmin aloitin harrastuksen uudelleen ja sain hiukan menestystäkin siinä. Saloon perustettiin vuosituhannen vaihteessa uusi keilaseura, jossa voitin ensimmäisen seuran mestaruuden. Siitä on muistona palkintokaappini suurin pokaali. Keilaaminenkin jäi tauolle asuinpaikan vaihduttua, mutta jatkuu taas - tosin epäsäännöllisen säännöllisenä. Nyt minulla on jo oma keilapallo ja -kengät.

Tikanheittoa ei ehkä heti voisi pitää urheiluna, mutta sitä se on. Salossa asuessani liityin tikkaseuraan.  Hämmästyksekseni jäsenten keski-ikä oli varmaan 60-70 vuotta, joten olin nuorimpia heittäjiä. Mutta toisin kuin voisi kuvitella, vanhemmilla heittäjillä oli tarkka heittokäsi! Tikanheitossa heitetään viidellä tikalla tavalliseen suomalaiseen rengastauluun. Parhailla heittäjillä tulos harvemmin "lipsahti" alle neljänkymmenen. Itse en päässyt sille tasolle, mutta  kilpailumatkoista jäi mukavia muistoja.

Tikanheitossa oli sekä paikallisia, piiritason että valtakunnallisia kilpailuja. Kisoissa on nähty täyden 50 pisteen suorituksiakin, eli kaikki viisi tikkaa ovat osuneet kymppiin. Mieleeni on jäänyt tikanheiton SM-kisat suuressa urheiluhallissa Vääksyssä. Siellä syntyi naisten sarjassa uusi Suomen ennätys. Voittajaa ei häirinnyt, vaikka yleisö seurasi hänen suoritustaan. Mitkä kilpailuhermot ja keskittymiskyky! Niitä urheilukilpailuissa tarvitaan.

Edessä vasemmalla ratagolfin 1. palkinto,
iso pokaali oikealla on keilakilpailusta.

Tarinataituri 18.2.2026