Jatkoa osaan 2
Koulussa oli taas kerran retkipäivä. Tarvitsin silloinkin autoa, vaikka asuin silloin jo kävelymatkan päästä koulusta. Autossa oli jo jonkin aikaa palanut moottorivikaa ilmaiseva punainen valo. Välillä se syttyi ja sammui itsekseen. Tuona päivänä tarvitsin kuitenkin autoani, sillä olin käynyt muutamaa päivää aikaisemmin katsomassa uutta autoa, joka kestäisi käytössä useita vuosia. Sellainen löytyikin Helsingistä eräästä autoliikkeestä. Kaupoista oli jo sovittu, joten piti enää ajaa vanha auto Helsinkiin. Autoliike lupasi ottaa sen vaihdossa, vaikkei sillä juuri rahallista arvoa ollutkaan.
Matka Sammatista Helsinkiin oli elämäni jännittävimpiä. Sitä ei onneksi tarvinnut tehdä yksin, vaan yhdessä avopuolisoni kanssa. Moottorivikavalo ei lähtiessä palanut, joten oli toivoa, että auto toimisi perille asti. Eipä aikaakaan, kun valo kuitenkin syttyi, sammuakseen pian uudestaan. Jännitys tiivistyi, kun pääsimme moottoritielle, sillä sitä kautta olisi lyhin matka autoliikkeeseen. Entä, jos matkanteko katkeaisi moottoritielle?
Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan pääsimme kaupunkiin asti. Kaupungissa olisi vielä selvittävä useista liikennevaloista. Joka kerta liikennevaloihin pysähtyessä jännitimme, pysyykö auto käynnissä, ja jos sammuisi, lähtisikö se vielä käyntiin. Varovasti ajaen selvisimme kuitenkin perille. Kotiin päin huristelimme uudella autolla - ei tosin aivan uudella, vaan niin sanotusti sisään ajetulla. Tuolla autolla on tehty monia onnistuneita matkoja sekä lähelle että kauemmas. Enää en hirveästi kaipaisi epävarmasta autokyydistä aiheutuvia seikkailuja. Mutta kuka tietää...
Tarinataituri 31.7.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.