Suomen PISA-tulokset (PISA = Programme for International Studens Assessment) on saatu nousuun, kun koulussa palattiin perusasioiden pariin. Alakoulussa keskitytään lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen opetteluun.
Käsialalla kirjoittamista ja liitutauluja on alettu arvostaa. Kosketusnäytöllisten älytaulujen tilalle on tuotu varastoista löytyneet vanhat liitutaulut, kun huomattiin, että lapset nauttivat päästessään kirjoittamaan, laskemaan ja piirtämään vanhanaikaisilla liiduilla vanhanaikaiselle liitutaululle. He suorastaan jonottavat päästäkseen taulun ääreen.
Isovanhempien sata vuotta sitten oppima koukeroinen käsiala monine silmukoineen on lasten mielestä kiehtovaa ja hienoa, joten hekin haluavat oppia sitä. Koulussa käsialakirjoitusta voi kuitenkin opetella ainoastaan valinnaisena aineena. Siitä on tullut tosi suosittua. Muulloin harjoitellaan tietokoneen näppäimistön käyttöä ja älylaitteilla kirjoittamista. Tutkijat ovat havainneet, että kirjoja lukevat ja käsialalla kirjoittavat oppilaat muistavat opiskelemansa asiat paremmin ja menestyvät myöhemmissä opinnoissaan paremmin kuin älylaitteita käyttävät. Monista heistä on tullut kirjoittamisen tai piirtämisen ammattilaisia.
Tutkijat ovat ihmeissään käsialakirjoituksen saamasta suosiosta, vaikka on jo pitkään tiedetty käsialaharjoitusten myönteisistä vaikutuksista aivotoimintaan, oppimiseen ja hienomotoriikan kehitykseen. Päättäjät haluavat asiantuntijoita kuultuaan ottaa käsialan harjoittelun uudeksi oppiaineeksi alakoulussa.
Käsityötaidot ovat unohtuneet, koska lapset eivät enää tee käsitöitä yhdessä vanhempien kanssa eikä koulussakaan opeteta käsityötä. Siihen ei ole tarvetta, koska kaiken voi tilata helposti netistä tai ostaa kaupasta. Käsitöiden teko ei ole taloudellisesti kannattavaa, koska Aasian maissa pystytään valmistamaan massatuotantona kaikenlaisia tavaroita halvemmalla. Suomessa lapset eivät osaa sahata, naulata eivätkä höylätä. He eivät osaa nimetä työkaluja eivätkä tiedä, mihin höylää, viilaa tai talttaa käytetään. Myös tekstiilityön taidot, kuten virkkaaminen, neulominen ja ompelukoneen käyttö, ovat harvinaisia.
Lasten ja nuorten tieto menneistä ajoista on hatara, koska historiaa opiskellaan kovin vähän, alakoulussa vain yksi tai kaksi tuntia viikossa. Siinä ajassa ei paljoa ehdi. Muinaisesta Egyptistä, antiikin Kreikasta ja Roomasta luetaan enemmän kuin Suomen historiasta. Siitä opiskellaan vain pintaraapaisu. Sama meno jatkuu yläkoulussa. Niinpä lapset ja nuoret muistavat Suomen historiasta hädin tuskin sen, milloin Suomi itsenäistyi.
Historian tietojen laajentamiseksi lapsia viedään museoon. Siellä he saavat nähdä, millaisia ovat esimerkiksi rukki ja kirnu. Heillä ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, mitä niillä tehtiin tai miten niitä käytettiin, koska sitä ei heille ole kerrottu eikä näytetty. Museossa esineisiin ei saa koskea. Niitä saa vain katsella.
Päättäjät ovat havahtuneet ja huolestuneet tilanteesta. Historian opiskeluun annetaan lisätunti ja aletaan painottaa oman maan historiaa. Koulussa aletaan taas opettaa käsityötä. On luovuttu epämääräisistä käsitteistä "kovien ja pehmeiden materiaalien käsityö" ja palattu perinteisiin nimityksiin puutyö ja tekstiilityö. Suomessa on iät ja ajat valmistettu esineitä puusta ja tehty käsitöitä langoista ja kankaista, joten perinteiset käsityötaidot ja niiden nimitykset halutaan palauttaa kunniaan.
Erityisluokat ja -koulut on otettu uudelleen käyttöön, kun huomattiin, etteivät kaikki voikaan opiskella samassa suuressa ryhmässä, eivätkä valtion ja kuntien määrärahat riitä ylimääräisten opettajien ja koulunkäynninohjaajien palkkaamiseen. Koska kellään ei ole työrauhaa, on avokonttorin tyylisiä opiskelutiloja alettu muuntaa takaisin erillisiksi luokiksi, jotta saataisiin parempi opiskelurauha.
Koulukiusaamista esiintyy edelleen, se on vain monipuolistunut. Fyysisestä kiusaamisesta on siirrytty yhä enemmän nettikiusaamiseen, koska jokaisella on älypuhelin ja muita älylaitteita. Äly on siirtynyt päästä teknisiin laitteisiin. Paljon mainostettu tekoäly ei osoittautunutkaan niin hyväksi kuin kuviteltiin, vaan se lisäsi kiusaamista ja vaikeutti syyllisten löytämistä.
Koulunkäynti saattaa hyvinkin olla tällaista kolmenkymmenen vuoden päästä - tai sitten ei. Lue tämä blogi silloin uudelleen, niin näet!
 |
| Siirtoleukapihdit eli "papukaijapihdit" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.