Sanotaan, että kesä ei ala ennen kuin kouluissa lauletaan suvivirsi. Muutaman viikon kuluttua koittaa tuo aika. Suvivirren melodia on ruotsalainen kansansävelmä, joka on peräisin jo 1600-luvun lopulta. Virren sanat on todennäköisesti runoillut ruotsalainen pappi Israel Kolmodin (1643–1709), mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Joka tapauksessa Ruotsissa suvivirttä on veisattu jo yli kolmesataa vuotta, meillä hieman vähemmän aikaa. Ruotsinkielisessä virsikirjassa laulu alkaa sanoilla Den blomstertid nu kommer (alun perin sommartid), suomenkielisessä Jo joutui armas aika. Suomenkielisessä virsikirjassa tuo numero 571 lienee yksi tunnetuimmista ja suosituimmista virsistä.
Mutta mitä kaikkea sisältyykään noihin virren sanoihin? Tuon vanhan virren sanat eivät avaudu aivan helposti tämän päivän laulajille. Tämä kävi ilmi, kun opetin suvivirttä kolmasluokkalaisille. Sanat synnyttivät melkeinpä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Jo ensimmäisessä säkeistössä on runsaasti sanoja, jotka ovat nykypäivän lapsille vieraita. Vaikka melodia on tuttu ja melko helppokin, piti säkeistöt käydä läpi melkein sana sanalta. Luulenpa, etteivät kaikki aikuisetkaan tuntisi kaikkia virressä esiintyviä sanoja ja käsitteitä.
Mikä on suvi? Millainen on armas aika? Entä mikä on siunaus? Mitä tarkoittavat sanat suopi, luopi ja elohon? Kerroin, että runokielessä (kuten virsissä) sanoja taivutetaan usein normaalista poikkeavalla tavalla ja loppuun lisätään erilaisia päätteitä (suoda > suopi, luoda > luopi), jotta saadaan riimipareja ja sanat sopivat paremmin laulun melodiaan. Vanhoissa runoissa ja lauluissa esiintyy usein sanoja, joita ei enää nykyään käytetä, kuten elo (elämä) ja venho (vene). Armas tarkoittaa rakasta ja on myös miehen nimi. Ensimmäisessä säkeistössä sana se viittaa auringon lämpöön, joka herättää luonnon elämään.
Mutta nyt oli ”selitetty” vasta ensimmäinen säkeistö! Toisessa säkeistössä oli vähintään yhtä paljon ”avattavia” käsitteitä. Mitä ovat niitty, vihannointi, laiho, laakso ja lehtiverho? Huminointi ehkä oli jollakin tasolla tuttua, kun tuuli humisee puiden latvoissa.
Kolmannessa säkeistössä pääsinkin jo helpommalla. Ei tarvinnutkaan selittää kuin käsitteet Herran kansa, sielu, armo ja laupias. Sielu -sana herätti mielenkiintoista keskustelua. Mikä on sielu? Onko se jotain sellaista, jonka voi irrottaa ja liittää johonkin?
Kello soi. Musiikin tunti kului osittain äidinkielen parissa. Mutta ehkäpä tämän pohdiskelun ansiosta joku sai uutta innoitusta ja suvivirsi kaikuu entistä kauniimpana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.