Mitä opettajalle kuuluu?

- Päivää, mukava tavata pitkästä aikaa! Mitäs opettajalle kuuluu?

- Päivää! Kiitos, siinähän se menee päivä kerrallaan, kun ei valita.

- Mutta eikös nyt jaksa taas olla koulussa, kun on saanut levätä lomalla? Onhan opettajilla pitkä joululoma.

- Kuule, ensimmäinen viikko menee palautumiseen ja toinen valmistautumiseen seuraavaan lukukauteen. Vasta kesälomalla ehtii vähän lomaillakin.

- Vai on se opettajan työ nykyään niin kiireistä!

- Sano muuta! Ja jos sen ajan voisikin käyttää opettamiseen…

- Niin, nyt taitaa opettajan työhön kuulua paljon muutakin?

- Kyllä! Ennen opettaja kirjoitti päiväkirjaan ja oppilaiden reissuvihkoihin, nyt asiat hoidetaan Wilman kautta. 

- Kuka on Vilma?

- Se on sellainen nettisovellus, johon opettaja merkitsee esimerkiksi oppilaiden poissaolot, unohdukset ja käytösmerkinnät. Vanhemmat voivat sitten seurata sitä kautta lapsensa koulunkäyntiä.

- No, jopas on! Eikö enää kirjoiteta reissuvihkoihin tai pidetä päiväkirjaa?

- Ei sitä ole tehty enää moneen vuoteen. Aika suuri osa opettajien ajasta kuluu Wilma-viesteihin, sähköpostien lukemiseen, palavereihin ja muuhun sellaiseen, mikä ei varsinaisesti liity opetukseen.

- Kai sentään vielä kokeita pidetään ja jaetaan todistukset?

- Juu, totta kai. Mutta kokeitakin voidaan pitää sähköisesti, eivätkä kaikki saa joulutodistusta, vaan ne on korvattu arviointikeskusteluilla. 

- Eikös se ole helpompaa, kun ei tarvitse todistuksia kirjoittaa?

- Enpä tiedä. Keskusteluihin menee aikaa ehkä enemmänkin kuin todistusten kirjoittamiseen. Jos on vaikka 20 oppilaan luokka ja keskustelee vartin jokaisen vanhemman kanssa, siihen menee viisi tuntia. Eikä 15 minuuttia useinkaan riitä. Oppilaitakin on monissa luokissa enemmän kuin kaksikymmentä. Sitä paitsi pitää niitä keskustelujakin valmistella.

- No, eikös kanslisti voisi hoitaa tuollaiset hommat? Tai avustajat, vai miksi niitä sanotaan?

- Kanslistia kutsutaan koulusihteeriksi, ja hän tekee vain toimistohommia. Kouluavustajat ovat koulunkäynninohjaajia, eivätkä he ole enää opettajan apulaisia, kuten joskus. He auttavat lähinnä oppilaita. Ja niitä avuntarvitsijoita riittää! Nyt jokaisella oppilaalla on nimittäin oikeus saada yksilöllistä opetusta ja tukea opiskeluunsa, opiskella omaan tahtiin itselleen sopivalla tavalla rauhallisessa ympäristössä. 

- Jaa-a, mahtaakohan tuo toteutua, kun koko ajan puhutaan, että opettajat ja oppilaat ovat stressaantuneita, oppimistulokset ovat heikentyneet ja koulussa tapahtuu kiusaamista? 

- Aika huonosti se toteutuu. Joku on keksinyt sellaisen hienon käsitteen kuin inkluusio. Eli kaikenlaiset oppilaat opiskelevat samassa luokassa.

- Tuleeko siitä mitään?

- Ei tule. Inkluusion on varmaan keksinyt joku sellainen, jolla ei ole mitään käsitystä koulun arjesta. Suurin osa opettajan ajasta ja energiasta kuluu heikkojen tukemiseen ja huonosti käyttäytyvien komentamiseen. Lahjakkaat ja ne, jotka haluaisivat opiskella, ovat oman onnensa nojassa. Kaikki kärsivät.

- Siltä kuulostaa. Toista se oli meidän nuoruudessa! Opettajaa ei uskaltanut edes sinutella, ja kuri oli kova. Silloin oli apukoulut ja tarkkailuluokat. Jos ei pysynyt opiskelussa muiden mukana, jäi luokalle. Huonosti käyttäytyvät pantiin tarkkailuluokalle ja hitaasti oppivat apukouluun. Jätetäänkö nykyään enää edes luokalle?

- Eipä juuri. Nyt on käytössä niin sanottu kolmiportainen tuki.

- Vai että oikein portaat! Mikäs sitten on se alin ja ylin porras?

- Ensin annetaan esimerkiksi tukiopetusta. Se on yleistä tukea. Jos se ei riitä, siirrytään tehostettuun tukeen. Ellei siitäkään ole tarpeeksi apua, oppilas saa erityistä tukea. Kaikki vaiheet kirjataan Wilmaan. Ennen ne tehtiin paperille. Lisäksi pidetään palavereita erityisopettajan, oppilaan ja vanhempien kanssa.

- No, johan on työlästä! En enää ihmettele, jos opettajat uupuvat.

- Eikä tässä vielä kaikki. Oletko kuullut, että nyt koulun pitää tarjota ainakin yksi harrastus jokaiselle oppilaalle?

- Minun täytyykin tästä jatkaa matkaa. Tsemppiä vaan sinne kouluun!

Tarinataituri 15.1.2023