Voiko halpa olla hyvä?

Sanotaan, ettei halvalla saa hyvää ja että laadusta kannattaa maksaa. Siksi emme yleensä kauppareissuillamme kumppanini kanssa katso pelkkää hintaa, vaan kiinnitämme huomiota myös laatuun ja valmistajaan, elintarvikkeiden kohdalla vielä kotimaisuuteen ja lisäaineiden määrään. Jos tarjolla on kaupan omaa halpatuotetta, valitsemme mieluummin tunnetun kotimaisen valmistajan tuotteen. Välillä tosin tuntuu, että ne on laitettu piiloon ja kaupan omat merkit ovat näkyvästi esillä. Mutta on joskus niinkin, että halpistuote osoittautuu tunnetun kotimaisen valmistajan tekemäksi, vaikka sitä myydään eri nimellä. Tarkkana saa kuitenkin olla, jos haluaa suosia kotimaisia ja laadukkaita tuotteita.

Etikettien ja tuoteselosteiden tarkempi tutkiskelu kannattaa. Halvoissa elintarvikkeissa on usein enemmän lisäaineita kuin kalliimmissa, joskus tuotteessa ei ole juuri ollenkaan sitä, mitä siinä pitäisi olla. Näin on esimerkiksi erään kauppaketjun oman halvan juustoraasteen kohdalla. Asiakkaat kuulemma haluavat halpoja tuotteita, joten kyseisellä juustoraasteella on kysyntää, vaikka siinä ei ole juustoa kuin nimeksi. Ilmeisesti useimmille on tärkeintä hinta, ei laatu. 

Kallis hinta ja tunnettu merkki eivät aina ole tae korkeasta laadusta. Melkein kaikkien tunnettujen brändien tuotteet vaatteista urheiluvälineisiin, kodinkoneisiin ja viihde-elektroniikkaan, valmistetaan Aasiassa, eritoten Kiinassa. Valmistuskustannukset ovat siellä pienet ja voitto pystytään maksimoimaan, kun tuotteet myydään länsimaisille kuluttajille hyvään hintaan.

Luin jostakin, että esimerkiksi televisioiden käyttöiäksi lasketaan tänä päivänä vain viisi vuotta, jonka jälkeen on aika hankkia uusi laite. Kännyköiden käyttöikä on vielä lyhyempi. Uusia malleja uusilla (usein tarpeettomilla) ominaisuuksilla tulee markkinoille kaiken aikaa. Näin houkutellaan ihmisiä ostamaan uusi kännykkä, vaikka vanhakin olisi ihan toimiva.

Itse olen yrittänyt suosia tavaroiden kierrätystä ja vanhan korjaamista, jos se vain on mahdollista. Valitettavasti vanhan laitteen korjaaminen on usein taloudellisesti kannattamatonta, kun uuden laitteen saa samaan hintaan tai jopa halvemmalla. Vaikka hurskastellaan vanhan korjaamisella ja kulutuksen hillitsemisellä, ihmiset käytännössä pakotetaan toimimaan toisin. Jos ostaa esimerkiksi halvan tulostimen, tulee uusien väripatruunoiden hankinta kalliimmaksi kuin uusi tulostin. Bisnestä tehdään siis enemmän väripatruunoilla kuin tulostimilla.

Kerronpa esimerkin parranajokoneista. Minulla on vuosien varrella ollut useita parranajokoneita. Nuorena ajelin partaani käsikäyttöisellä ”partahöylällä”, johon piti ostaa uusia irtoteriä. Parranajoon tarvittiin myös partavaahtoa. Jos ei käyttänyt partavaahtoa tai käsitteli partahöylää varomattomasti, saattoi tulla haavoja. Niinpä siirryin mukavuussyistä sähkökäyttöiseen parranajokoneeseen.

Ajattelin pitäytyä tunnetuissa merkeissä, joten valitsin ensimmäiseksi parranajokoneeksi Braunin. Siinä oli ns. teräverkko, joka tylsyessään alkoi ikävästi nipistellä leukaa. Teräverkon uusiminen olisi maksanut niin paljon, että uuden koneen hankkiminen tuntui järkevältä.

Vaihdoin merkkiä ja hankin Philipsin parranajokoneen. Siinä ei ollut teräverkkoa, vaan kaksi pyörivää terää, jotka tuntuivat miellyttävämmiltä leukaa vasten. Tekniikan kehittyessä myös mukavuudenhalu lisääntyi. Markkinoille tuli kolmella pyörivällä terällä varustettuja parranajokoneita. Sittemmin nuo terät vielä muuttuivat jousitetuiksi ja leuan muotoon mukautuviksi. Eipä aikaakaan, kun tulivat ladattavat partakoneet. Enää ei tarvinnut olla riippuvainen verkkovirrasta. Kehitys ei pysähtynyt siihenkään. Nyt useimmat parranajokoneet voi huuhdella hanan alla ja niissä on diginäyttö, josta näkee jäljellä olevan ajoajan. Rahalla saa värikkäämmän ja hienommin muotoillun koneen ja pidemmän ajoajan lyhyemmällä latausajalla.

Kaikista hienouksista huolimatta päädyin muutama vuosi sitten Philipsin partakoneen perusmalliin. Sitä voi käyttää sekä verkkovirralla että akulla. Kone toimi hyvin vajaat kaksi vuotta, mutta juuri ennen takuuajan päättymistä se ei enää suostunut toimimaan kuin verkkovirralla. Niinpä sain takuun puitteissa uuden samanlaisen koneen. Tuo muutaman kympin hintainen kone palveli moitteettomasti, mutta parin vuoden päästä siihen piti vaihtaa uudet terät. Yllätys oli melkoinen, kun uudet terät olisivat maksaneet melkein saman verran kuin uusi kone, yli neljäkymmentä euroa. Piti valita, olisinko ekologinen ja hankkisin vanhaan koneeseen uudet terät vaiko uuden koneen. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Kun parin vuoden päästä tuli seuraavan teränvaihdon aika, päätin asiaa tarkasti harkittuani hankkia uuden koneen, vaikka entinenkin oli toimiva. Nyt päätin etsiä sellaisen, johon ei kahden vuoden välein tarvitsisi vaihtaa uusia teriä. Sellaista ei löytynyt. Tuli tunne, että partakoneen terillä tehdään enemmän bisnestä kuin partakoneilla – aivan kuten tulostimien musteilla.

Eri vaihtoehtoja vertailtuani päädyin Remington-merkkiseen parranajokoneeseen. Kaikki kalliimmatkin koneet näyttivät olevan Kiinassa valmistettuja, joten siinä suhteessa olisi samantekevää, minkä merkin valitsisin. Tuo kone maksoi satasen verran. Mietin, kauanko sillä ajaisi ennen terien uusimista. Kone oli pirteän värinen, diginäytöllä varustettu ja ladattava, joten odotukset olivat korkealla. Huono puoli oli se, ettei sitä voinut käyttää pelkällä verkkovirralla, kuten edellistä laitetta. Uusi kone oli myös yllättävän kovaääninen.

Jo vuoden käytön jälkeen tuosta uudesta parranajokoneesta irtosi rajausterä. Sitä ei saanut korjattua, joten palautin sen ostopaikkaan, koska takuu oli vielä voimassa. Olisin saanut tilalle uuden koneen, mutta aiemmista kokemuksista viisastuneena halusin mieluummin rahani takaisin. Lähdin siis jälleen kerran partakoneostoksille.

Joskus halpa tuote saattaa yllättää positiivisesti. Löysin sattumalta eräästä rauta- ja puutavaraa myyvästä liikkeestä Prego-merkkisiä parranajokoneita. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta merkistä, mutta tarkempi analyysi osoitti, että tuote on ”suomalaista suunnittelua ja kiinalaisten käsien tekemä”. Kolmenkympin hinnalla sain ladattavan, pestävän ja muilla tarpeellisilla ominaisuuksilla varustetun parranajokoneen, joka osoittautui hyvin toimivaksi ja mukavaksi käyttää. Mukana ei tullut hienoa koteloa tai sanakirjan paksuista, monikielistä käyttöohjevihkoa, vaan ainoastaan muovinen teräsuojus, muuntajalla varustettu verkkojohto, puhdistusharja sekä suomen- ja ruotsinkieliset käyttöohjeet – siis kaikki olennainen. Minua miellytti, ettei pakkauksessa ollut mitään tarpeetonta. Aika näyttää, teinkö hyvän hankinnan.


 

  Tarinataituri 21.11.2021

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.