Hyvä kunto

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu! Voin ihan hyvin. Olen hyvässä kunnossa. Tällaisia vastauksia usein saa, kun kyselee vointia tai kuulumisia henkilöltä, josta ei ole kuullut pitkään aikaan. Mutta mitä noilla lauseilla oikeasti tarkoitetaan?

Hyvä kunto on kovin suhteellinen käsite. Liikunnan harrastaja on mielestään hyvässä kunnossa, kun käyttää paljon aikaa liikkumiseen. Urheilija harjoittelee työkseen ja hänen kuntonsa on huipussaan. Sairaudesta tai leikkauksesta toipuva alkaa mielestään pikkuhiljaa olla ”kunnossa”. Vanhus saattaa kysyttäessä vastata, että on ”kunnossa”, jos ei pieniä vaivoja ja sairauksia lasketa.

Meille on korostettu liikunnan, ruokavalion ja riittävän levon merkitystä hyvän kunnon ylläpitäjinä. Pitää liikkua, syödä terveellisesti ja nukkua riittävästi. Tupakointi ja päihteiden käyttö vie ennemmin tai myöhemmin huonoon kuntoon. Näin meille on opetettu, ja siitä on tutkittua tietoa. Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Moni meistä tietää ja tuntee ihmisiä, jotka ovat tupakoineet vuosikymmeniä ja eläneet pitkään – pitempään kuin moni tupakoimaton. On ihmisiä, jotka ovat harrastaneet säännöllisesti liikuntaa, syöneet terveellisesti, nukkuneet hyvin ja silti sairastuneet. Urheilijoilla ja himoliikkujilla voi olla vaikka minkälaisia vaivoja: revähdyksiä, kulumia, särkyjä ja vammautumisia, vähän lajista riippuen. Lisäksi monissa lajeissa, kuten jääkiekossa ja jalkapallossa, on suuri loukkaantumisriski. Maantiellä juostessa tai pyöräillessä voi jäädä auton alle. Urheilijakin voi sairastua. Urheileminen ei suojele sairauksilta ja onnettomuuksilta, vaan joissakin tilanteissa jopa altistaa niille.

Kun puhutaan hyvästä kunnosta, usein unohdetaan henkinen kunto. Henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen kunto, ellei jopa tärkeämpää. Jos ”pää pelaa” ja ”järki luistaa”, voi nauttia elämästä, vaikka fyysinen kunto olisi heikkokin. Tosin silloin ehkä kärsii enemmän, kun on itse tietoinen fyysisestä vajavuudestaan.

Myönteisen elämänasenteen merkitystä hyvinvointiin ja myös fyysiseen kuntoon ei sitäkään voi kiistää. Asenteita tosin on vaikeampaa tutkia kuin fyysisiä ominaisuuksia. Asenne kuitenkin näkyy puheissa ja kaikessa toiminnassa. Vaikka sairauksia tai kuntoa ei voi parantaa pelkällä asenteella, sillä on kuitenkin suuri merkitys. Sairauden – ja myös hyvän kunnon – kokemus on jokaisella erilainen. Olen varma, että myönteisesti elämään suhtautuvat ihmiset voivat muita paremmin, vaikka fyysisesti olisivat rapakunnossa.   

 

 

Tarinataituri 14.3.2021

            

Vaarallisia sanoja

Sanoilla on monia tehtäviä. Niillä voidaan todeta, käskeä, kysyä tai vaikkapa varoittaa. Varokaa! Hengenvaara! Tällaisia varoituskylttejä muistan jo lapsena nähneeni korkeajännitepylväissä ja muuntajissa. Niitä löytyy myös sähköistettyjen junaratojen läheisyydessä. Nuo sanat itsessään eivät ole vaarallisia, mutta varoittavat uhkaavasta vaarasta.

Sanoilla voidaan opettaa tai leikkiä, kuten esimerkiksi sananlaskuissa tehdään. Sanoilla voidaan myös haavoittaa, vaikka suomalainen sananlasku sanookin, ettei ”haukku haavaa tee”. Toisaalta sanotaan myös, että sanat voivat haavoittaa kuin miekan pisto. Sekin on totta. On sanoja, joiden käyttöä kannattaisi varoa – tai ainakin käyttää erittäin harkitusti. Otetaanpa muutama esimerkki.

Aina. Sanalla on helposti negatiivinen kaiku. Se kuvaa jotakin liian usein tapahtuvaa asiaa. Harvoista asioista voidaan sanoa, että ne tapahtuvat ”aina”. Vain aurinko nousee ja laskee aina. Mutta jos sanoo vaikkapa krooniselle myöhästyjälle: ”Aina sinä olet myöhässä!” ja tämä onkin kerran ajoissa, ei tuo väite enää pädekään. Oikeampaa olisi käyttää usein -sanaa, mikä ehkä herättää vähemmän ärtymystä vastapuolessa.

Koskaan/ikinä. Varsinkin, jos siihen liitetään kieltosana ”ei”, merkitys muuttuu negatiiviseksi. Nuo sanat ovat kuin lupaus, jota ei voi täyttää. ”Sitä en anna hänelle koskaan anteeksi”. ”Et ikinä vie minua elokuviin!” ”Miksei tämä ikinä onnistu?” Jos asia toteutuu yhdenkin kerran, ei voida enää sanoa ”ei koskaan”. Voi koskaan -sanaa toki käyttää positiivisemminkin: ”Oletko koskaan käynyt Pariisissa?” tai ”Tämä on paras koskaan näkemäni elokuva!”

Tietysti/tietenkin/totta kai! Sanoilla on hieman lukijaa tai kuulijaa vähättelevä sävy. Sanojen käyttäjä viittaa siihen, että kuulijan/lukijan pitäisi tietää, mistä puhutaan. Usein noita käytetään vain puheen täytteenä, ikään kuin vahvistamaan omaa sanomaa ja asiantuntemusta. Näitä sanoja olemme viime aikoina kuulleet usein poliitikkojen suusta. 

Varmasti! Ei ihminen voi luvata mitään varmasti. Kukaan ei voi varmasti tietää mitään huomisesta päivästä. Sana varmasti sopii lähinnä vain luonnonlakeihin. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän epävarmaa.

Ikuisesti. Sana tarkoittaa osittain samaa kuin aina. Niillä on kuitenkin merkityseroa. Olemme aina ystäviä vs. Olemme ikuisesti ystäviä. Harvapa voi luvata toiselle ikuista ystävyyttä, saati rakkautta.

Hyvä lukijani! Oli varmasti avartava kokemus lukea tämä blogini loppuun asti. Olen tietysti iloinen, jos luet aina uudet blogini etkä koskaan jätä niitä väliin. Totta kai ajattelen sinua aina silloin lämpimästi!           

                                                    

Tarinataituri 1.3.2021