Kesävieraita

Plop! Heräsin varhain aamulla siihen, että jotakin tipahti otsalleni. Ensimmäinen ajatukseni oli, että siinä on vesipisara. Mutta kun se alkoi liikkua kohti nenääni, huomasin, että kysymyksessä onkin jokin elävä olento. Istumaan noustuani näin aamuhämärässä sängylläni hitaasti kävelevän ötökän. Mitä? Oliko minuun eilisiltana puutarhatöitä tehdessäni tarttunut punkki, joka oli purrut minua huomaamattani yön aikana?

Asia selvisi, kun tuo ötökkä pörähti lentämään. Punkit eivät lennä. Vasta ikkunaverhosta pääsin tunnistamaan ötökän harmittomaksi kovakuoriaiseksi.

Huokaisin helpotuksesta. Samalla aloin miettiä, kuinka rikas hyönteismaailma meillä onkaan! On arvioitu, että 99 prosenttia kaikista maailman eliöistä on selkärangattomia. Ihmisten osuus kaikesta elollisesta on siis häviävän pieni. Kuitenkin ihminen on onnistunut omalla toiminnallaan tuhoamaan tai saattamaan uhanalaiseksi myös lukuisat selkärangattomat eläimet. 

Luonnossa riittää ihmeteltävää ympäri vuoden, mutta varsinkin näin alkukesällä. Pölyttäjähyönteiset ovat käyneet vuosi vuodelta harvinaisemmiksi. Oikein ilahduttaa, jos onnistuu näkemään mehiläisen tai kimalaisen lentävän kukasta toiseen. Lapsuusajoilta tutut näkymät, kuten kärpäset lämmittelemässä talon ulkoseinässä kevätauringossa tai ikkunalasia vasten pörräävät kärpäset, mehiläiset, ampiaiset ja muut ötökät, alkavat olla enää muistoja. Perhosia sentään joskus näkee. Jopa tyynen kesäillan ilonpilaajia, hyttysiä, näkee vähemmän kuin ennen. Niitä tulee lähes ikävä, kun tietää niiden olevan monien pikkueläinten ravintoa. 

Monien inhoamia hämähäkkejä on Wikipedian mukaan maailmassa arviolta lähes 45 000 lajia, joista Suomessa tavataan yli 600. Ei siis ole aivan helppoa tunnistaa kohtaamansa hämähäkkiä lajitarkasti. Mutta sen tiedämme, että silläkin on oma tärkeä tehtävänsä luonnon tasapainossa. 

Niinkin alkeellinen selkärangaton kuin kastemato on kuulemma luonnon tasapainon kannalta tärkeämpi kuin ihminen. Jos ihminen katoaisi maapallolta, ei luonnon tasapaino asiantuntijoiden mukaan järkkyisi, mutta toisin on, jos kaikki kastemadot kuolisivat. Se olisi katastrofi. 

Kimalaisen ei pitäisi tukevan ruumiinmuotonsa ja pienten siipiensä takia pystyä ollenkaan lentämään, mutta niinpä se vaan onnellisen tietämättömänä siitä lentelee ympäriinsä. Luontolehdestä luin, että hyönteiset osaavat jopa laskea. Esimerkiksi mehiläinen ”laskee” tuttuja maamerkkejä, joiden avulla se löytää takaisin kotipesäänsä. Kymmenientuhansien medenhakumatkojen tuloksena täyttyvät mehiläispesien hunajakennot, jotka ihminen sitten lopulta tyhjentää ja ”huijaa” mehiläisiltä niiden kovan työn tuloksen.  

Mehiläis- ja muurahaisyhteiskunnassa jokainen yksilö tekee töitä ja työnjako näyttää toimivan ilman työehtosopimuksia tai lakkoilua. Miksei sitten meillä ihmisillä? Ihminen voi oppia paljon eläimiltä, jopa hyönteisiltä. Eipä ihme, että jo Raamatussa Sananlaskujen kirjan kirjoittaja kehottaa: ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu! (Snl 6:6). Voisiko tuohon enää mitään lisätä?

  Tarinataituri 31.5.2020