Etäuniohjausryhmä ja muita yhdyssanoja

Silmiini osui sanomalehdestä ilmoitus vauvojen etäuniohjausryhmästä. Ensimmäinen ajatukseni oli, voidaanko unia ohjata etänä. Se ei ilmoituksesta selvinnyt. Vaikkei asia itselleni olekaan ajankohtainen, jäin ihmettelemään tuota sanahirviötä. Laitoin tekoälyn selvittämään, mistä on kysymys. 

Tekoälyn tekemän yhteenvedon mukaan "vauvan uniohjaus on tukitoimi, jonka tavoitteena on auttaa vauvaa ja perhettä löytämään hyvät unitavat ja rytmi." Uniohjaukseen sisältyvät muun muassa alkukartoitus, unipäiväkirjan pito, unisuunnitelma ja varsinainen uniohjaus. Etäuniohjaus ei siis tarkoittanutkaan yrityksiä vaikuttaa etänä siihen, millaista unta vauva näkee, vaan enemmänkin vanhempien neuvomista.

Etäuniohjauksen tarkoitus on varmaan hyvä, mutta tuo sanayhdistelmä kannattaisi purkaa pienemmiksi osiksi asiaa selventämään. Voisi puhua vaikkapa "vinkeistä vauvan nukuttamiseen", mutta sehän ei kuulostaisi yhtä eksoottiselta ja myyvältä kuin etäuniohjaus. 

Yhdyssanoilla pyritään yleensä ilmaisemaan jokin käsite lyhyesti. Melkein mistä tahansa kahdesta tai useammasta substantiivista voidaan muodostaa yhdyssana. Vakiintuneista yhdyssanoista ymmärretään heti, mitä niillä tarkoitetaan. Esimerkiksi jalkapallo ei ole jalassa oleva pallo, vaan peliväline, jota potkitaan jaloilla. Kasvihuone on huone, jossa viljellään kasveja. Monien yhdyssanojen osat toimivat yhdyssanoina, vaikka niiden paikkaa vaihdettaisiin, kuten kirjakauppa > kauppakirja, kasvihuone > huonekasvi. Näin pystytään muodostamaan myös uusia yhdyssanoja. 

Moni yhdyssana ilmaistaan puhekielessä eri tavalla kuin kirjakielessä. Useimmille lienee selvää, että astianpesukone on kone, joka pesee astioita, vaikka puhutaan "tiskikoneesta", joka voisi tarkoittaa myös konetta, joka "tekee" tiskejä. Pyykkikoneella ei yleensä tarkoiteta konetta, joka tekee pyykkiä, vaan pesukonetta, joka pesee likaisia vaatteita. Voidaan viisastella ja kysyä, harjataanko sähköhammasharjalla sähköhampaita vai onko se sähköllä toimiva hammasharja? Entä onko hammasmuki sellainen muki, jossa säilytetään (teko)hampaita vai jotakin muuta?

Aina yhdyssanan merkitys ei avaudu ilman selityksiä. Mitä pitempi yhdyssana tai sanayhdistelmä, sitä tulkinnanvaraisempi siitä helposti tulee. Kolmiosainen yhdyssana, kuten tietosanakirja, on vielä helposti ymmärrettävä: se on kirja, johon on koottu tietoa yksittäisiin sanoihin perustuen. Mutta mitä tarkoittaa esimerkiksi opettajille mainostettava digilukiseulakoulutus?

Päänvaivaa aiheuttavat myös pitkät ammattinimikkeet, kuten "Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen Varautumisen ja väestönsuojelun suunnitteluyksikön päällikkö". Tällaista "titteliä" lukiessa lukija ehtii jo unohtaa alkuosan päästessään loppuun.

Joskus moniosainen ja pitkä yhdyssana voi olla perusteltu. Vai mitä ajattelet, kun eräässä lehtijutussa  kerrottiin sähköpyörätuolisalibandyvalmennuksesta?

Tarinataituri 30.6.2025

Vasenkätisyys on supervoima

Mistä tietää, että kaikki kynät on suunniteltu oikeakätisiä varten? Jos pidät mitä tahansa kynää, jossa on tekstiä, vasemmassa kädessä, teksti on aina ylösalaisin. En ole vielä missään nähnyt "vasenkätistä" kynää, ennen kuin itse teetin sellaisia. (katso kuvat tämän blogin lopussa)

Vasenkätisyys on erottava ja yhdistävä tekijä. Vasenkätinen erottuu joukosta esimerkiksi kynällä kirjoittaessa, saksia ja muita työkaluja käyttäessä, mailapelejä pelatessa ja palloa heittäessä. Kun kaksi vasenkätistä kohtaa, heidän välilleen syntyy samantapainen yhteys kuin lastenvaunuja työntelevien äitien tai koiranulkoiluttajien kesken. Keskustelu käynnistyy luontevasti yhteisestä aiheesta.

Arvellaan, että noin kymmenen prosenttia ihmisistä on vasenkätisiä. Suomessakin on siis tilastollisesti yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka käyttävät tarkkuutta vaativiin toimiinsa mieluiten vasenta kättään.

Vasenkätisyyden syitä on jo pitkään yritetty selvittää, mutta laihoin tuloksin. Helsingin Uutiset kertoo jutussaan (16.9.2020), että suomalaistutkija on saanut selville pienen syntymäpainon ja vasenkätisyyden lisääntymisen olevan yhteydessä toisiinsa. Vasenkätisyyden perimmäinen syy jää kuitenkin mysteeriksi.

Oikea- tai vasenkätisyyteen liittyy paljon uskomuksia. Apu-lehden mukaan (23.10.2021) yksi niistä on, että vasenkätiset ovat oikeakätisiä älykkäämpiä. (Näin minäkin uskon.) Italiassa asiaa on tutkittukin matemaattisten kykyjen kautta. Live Science -julkaisun mukaan tutkimukseen osallistui yli 2 300 oikea- ja vasenkätistä 6-17-vuotiasta koululaista. Helpoimmissa tehtävissä eroja ei löytynyt, mutta vaikeammissa ongelmissa vasenkätiset pärjäsivät paremmin.

Vasenkätisyyttä ei ole aina katsottu hyvällä. Latinan sana sinistra on alun perin tarkoittanut vasenpuoleisuutta, mutta myöhemmin siitä on tullut pahuutta ja epäonnea merkitsevä sana. Sanan merkityssisältö "synkkä" on säilynyt monissa eurooppalaisissa kielissä, kuten englannin kielessä sinister ja ranskassa sinistre. Espanjassa siniestro tarkoittaa sekä vasenta, nurinkurista, pahaa, ilkeää että onnettomuutta. Englannin kielessä vasen (left) juontaa juurensa vanhan englannin lyft-sanasta, joka merkitsee heikkoa tai rikkonaista.

Vanhemmat ihmiset Suomessakin muistavat, kuinka vuosikymmeniä sitten kansakoulussa vasenkätisiä "pakotettiin" kirjoittamaan oikealla kädellä. Siihen aikaan, kun kirjoitettiin mustekynällä, vasenkätisellä käsi helposti sotki juuri kirjoitettua tekstiä, joten hänen piti kehitellä itselleen tekniikka, jossa käsi ei ole kirjoittaessa tiellä. Yksi piti kättä kirjoittaessa tekstin yläpuolella, toinen alapuolella. Hankalinta oli, jos yritti kirjoittaa, kuten oikeakätinen.

Vasenkätisen kirjoittamista hankaloittaa myös se, että hän joutuu työntämään kynää terä edellä, toisin kuin oikeakätiset. Onneksi tänä päivänä saa käyttää sitä kättä, joka itsestä tuntuu luontevimmalta. Toisaalta kirjoituskädellä ei enää ole suurta merkitystä, kun lähes kaikki kirjoitustyö hoidetaan näppäimistöllä. 

Mutta on vasenkätisyydestä paljon hyötyäkin. Se on suoranainen supervoima! Vasenkätisiä on ollut aina. Ensimmäisiä tunnettuja vasenkätisiä lienee ollut antiikin Kreikan filosofi Aristoteles (384-322 eaa). Olen jostain lukenut, että keskiajalla vasenkätiset miekkamiehet olivat arvokkaita linnojen tornien kierreportaissa taistellessa. Jos kierreportaat menivät vastapäivään, heistä oli hyötyä hyökätessä oikeakätisiä miekkamiehiä vastaan, myötäpäivään kulkevissa kierreportaissa he olivat tärkeitä linnan puolustuksessa. 

Monet nerot ovat olleet vasenkätisiä, kuten Leonardo da Vinci, Albert Einstein, W.A. Mozart ja Ludvig van Beethoven. Vasenkätisiä löytyy niin tunnetuista urheilijoista, liikemiehistä, muusikoista, presidenteistä kuin kuninkaallisistakin. 

Yhdysvaltain presidenteistä vasenkätisiä ovat tai ovat olleet mm. Harry Truman, Gerald Ford, George W. Bush, Bill Clinton ja Barack Obama. Liikemiehistä mainittakoon Bill Gates, Steve Jobs ja Mark Zuckenberg. Yhdysvaltalainen Jimi Hendrix soitti kitaraa vasemmalla kädellä. 

Tunnettuja vasenkätisiä brittejä ovat esimerkiksi prinssi William ja Paul Mc Cartney. Entisistä tennistähdistä vasenkätisiä ovat mm. John McEnroe, Björn Borg ja Martina Navratilova. Suomalaisia  vasenkätisiä julkkiksia ovat esimerkiksi entinen tennistähti, nykyinen valmentaja Jarkko Nieminen, kirjailija Jari Tervo ja entinen uutisankkuri, nykyinen kirjailija ja juontaja Matti Rönkä, joka valittiin vuonna 2020 Vuoden vasenkätiseksi. Rönkä tosin on omien sanojensa mukaan molempikätinen eli hän osaa kirjoittaa yhtä hyvin sekä oikealla että vasemmalla kädellä. Tällainen molempikätisyys tunnetaan hienommalla nimellä ambidekstria.

Tiesitkö muuten, että elokuun 13. päivä on kansainvälinen Vasenkätisyyden päivä? Päivän tarkoitus on levittää tietoa vasenkätisyyden eduista ja haitoista. Ensi kertaa tuota päivää vietettiin Isossa-Britanniassa 1990-luvun alussa. Idean takana oli brittiläinen vasenkätisten etujärjestö Lefthanders International. 

Me vasenkätiset saamme olla ylpeitä vasenkätisyydestämme!

Vasenkätiselle kynän teksti
on aina ylösalaisin.

Tässä vasenkätiselle tehty kynä,
jossa teksti on oikeinpäin.

Tarinataituri 4.5.2025

Unohtamisen sietämätön helppous ja vaikeus

Unohtamista pidetään yleensä harmillisena. Harmittaa, jos unohtaa jotain tärkeää, kuten kännykän, lompakon tai kotiavaimen. On luonnollista, ettei muista kerran tai satunnaisesti tapaamansa henkilön nimeä, jos edellisestä tapaamisesta on kulunut pitkä aika. Kenellä tahansa voi joskus unohtua ostos kauppareissulla, kirjaston kirjan palauttaminen tai kännykän lataaminen.

Iän myötä alkaa muistaa helpommin vanhoja kuin uusia asioita. Se ei silti ole muistisairautta. Ihminen muistaa helpommin asioita, jotka ovat tai ovat olleet hänelle tärkeitä. Kuinka paljon voisimmekaan oppia vanhoilta ihmisiltä, jos joskus rauhoittuisimme kuuntelemaan heidän muisteloitaan!

Olen usein miettinyt ihmisen muistia. Poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt, yhden vaalikauden mittainen. Siinä ajassa unohtuvat sekä ehdokkaiden lupaukset että niiden toteutus. Mutta yhtä lailla äänestäjät unohtavat, mitä muutoksia heidän valitsemansa edustajat ovat saaneet aikaan, jos ovat.

Joitakin asioita ei saa unohtaa. Sotien tuomaa kärsimystä ja vainojen uhreja ei pidä unohtaa, mutta ei myöskään niitä, jotka ovat puolustaneet isänmaatamme. Kun ajan myötä on noussut uusi sukupolvi, jolle sota on tuttu vain televisiosta tai isovanhempien kertomuksista, voivat sodan kauhut tuntua kaukaiselta, jopa utopistiselta asialta. 

On käsittämätöntä, että jotkut kiistävät juutalaisten vainon toisen maailmansodan aikana tai sodankäynnin Ukrainassa, vaikka molemmista on runsaasti todisteita olemassa. Yhtä käsittämätöntä on, että vielä 2020-luvulla soditaan. Ihminen ei tunnu oppivan virheistään. Historia toistaa itseään, kuten sanonta kuuluu.

Mitä pitempi aika jostakin tapahtumasta on kulunut, sitä vaikeampaa siitä on saada tarkkaa käsitystä. Muutaman vuosikymmenen takaisista asioista on helppo saada tietoa monelta kanavalta. Vähän vanhemmista asioista löytyy kirjallisia lähteitä, ehkä myös kuva- ja äänitallenteita. 

Vielä muutaman sadankin vuoden takaisia asioita voidaan selvittää kirjallisista lähteistä, mutta mitä kauemmas taaksepäin ajassa mennään, sitä epävarmemmaksi tieto muuttuu. Arkeologisista löydöksistä voidaan tehdä rekonstruktioita ja johtopäätöksiä. Miljoonien ja miljardien vuosian aikajaksoa tarkastellessa ollaankin enää päätelmien, teorioiden ja uskon varassa. Kuka tietää, onko maailma syntynyt alkuräjähdyksestä vai Jumalan luomistyön seurauksena? Se jää joka tapauksessa uskon asiaksi. 

Tätä kirjoittaessa eletään pääsiäisen aikaa. Kristityt viettävät pääsiäistä Jeesuksen kuoleman, mutta ennen kaikkea ylösnousemuksen muistoksi. Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta noin 2 000 vuotta sitten kerrotaan Raamatussa. Siitäkin on pitkä aika. Vaikka noista tapahtumista on kirjallista tietoa ja Raamatussa mainitut paikat konkreettisesti olemassa, eivät kaikki silti usko sitä todeksi. Onko kysymys unohtamisesta vai uskon puutteesta?

Krusifiksi Lohjan Pyhän Laurin kirkossa.

Tarinataituri 20.4.2025

Kesätyömuistoja

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin nuoret hakevat kesätöitä. Tämän päivän kesätyöt taitavat olla hieman erilaisia kuin omassa nuoruudessani. Tässä muutamia muistoja kesätöistäni eri aloilla.

Kesätyöurani alkoi jo 9-vuotiaana 1970-luvun alussa, kun taittelin mansikanpoimijoille pahvisia astioita, joita kutsuttiin mansikkaropposiksi. Nuo pienet pahvirasiat taiteltiin samaan tapaan kuin leivosrasiat: ensin taitettiin kaikki reunat ylös, sen jälkeen pahviset "väkäset" pujoteltiin molemmista päädyistä rasian sisään. Kun oppi tekniikan, minuutissa ehti jo taitella useamman rasian. Palkkaa sain muistaakseni viisi penniä rasialta. Pikkupojalle nuo ansaitut markat olivat kovasti mieluisia.

Seuraavina vuosina sain lisää kokemusta puutarha-alalta. Silloisen kotini lähellä oli useita vihannesten viljelijöitä. Monena kesänä istutin purjoja. Työasento ei ollut kaikkein mukavimpia: piti olla polvillaan multaisella purjopellolla ja edetä takaperin.  Ensin iskettiin pienellä kuokalla kolo, johon sitten toisella kädellä istutettiin purjosipulin taimi. Taimet istutetiin noin 20 sentin välein rivin loppuun ja aloitettiin seuraavan rivin istutus. Purjopelto muistutti kauempaa perunapeltoa. Auringonpaahde ja paarmat häiritsivät usein työskentelyä, mutta sain muutaman tunnin päivittäisellä aherruksella kesän aikana kokoon sen verran rahaa, että pystyin kesäansioillani ostamaan radiokasettisoittimen. Tuntui hienolta saada oma kasettisoitin, jolla pystyi nauhoittamaan joko mikrofonin avulla tai radiosta.

Tomaattien tai kurkkujen poimiminen hiostavan kuumassa kasvihuoneessa oli yksi kesätöistäni. Siitä maksettiin tuntipalkkaa, muistaakseni viisi markkaa tunnilta. Työasento oli parempi kuin purjoja istuttaessa, mutta karheat tomaatinoksat eivät tuntuneet mukavalta hikisellä iholla. Tomaatin lehdillä saattoi kävellä punkkeja (onneksi harmittomia vihannespunkkeja), jotka kiipeilivät pitkin käsivarsia. Haastetta lisäsi se, että kurkkuja ja tomaatteja oli käsiteltävä varovasti, jotta ne säilyisivät myyntikelpoisina.

Myöhemmin hankin lisää kokemuksia puutarhatyöstä muun muassa poimimalla mansikoita ja viinimarjoja sekä harventamalla sokerijuurikkaita. Mustaherukoita poimiessa työasento oli parempi kuin mansikanpoiminnassa, mutta pensaiden lomassa saattoivat vaania nokkoset ja muurahaiset, jotka eivät kummatkaan tuntuneet mukavalta iholla. 

Mansikoiden ja herukoiden poiminnassa oli se hyvä puoli, että niissä oli urakkapalkka, eli mitä ahkerammin teki töitä, sitä enemmän tienasi. Mutta tarkkana piti olla. Marjoja ei saanut käsitellä kovakouraisesti, eikä raakoja, ylikypsiä tai homeisia marjoja saanut ottaa. Toisaalta hitauskaan ei ollut hyväksi, sillä silloin tienestit jäivät vähäisiksi.

Jatkoin kesätöiden tekoa vielä lukioikäisenä ja aikuisenakin. Lukiolaisena toimin Postin lauantaijakajana silloisella kotipaikkakunnallani maaseudulla. Herätys oli aamulla kello viisi. Aamutoimien jälkeen pyöräilin vajaan parin kilometrin päähän postiin, jossa ensin etsin oman jakopiirini lehtipinkat, avasin ne ja lajittelin lehdet lokerikkoon tilaajien nimen mukaan. Joillekin tuli pelkkä Turun Sanomat, mutta osalle muitakin lehtiä, kuten Helsingin Sanomat, Turun Päivälehti, Salon Seudun Sanomat, Kansan Uutiset tai Rannikkoseutu. Siihen aikaan jokaisessa lehdessä oli tilaajan nimi ja osoite, joten ei voinut antaa kenelle tahansa mitä tahansa lehteä. Lehdet eivät tietenkään saaneet repeytyä eivätkä kastua missään vaiheessa.

Kun lehdet oli lajiteltu, pakkasin ne suureen nahkaiseen postilaukkuun, jonka asettelin pyörän tarakalle itse tehtyyn telineeseen. Kilometrejä yhdellä lehdenjakoreissulla kertyi parikymmentä. Kesällä oli mukava pyöräillä maaseudulla aamuauringon valaistessa, mutta talvella pyörällä liikkuminen oli lievästi sanottuna haastavaa. 

Postinjakokokemuksestani huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi toimin myöhemmin monena kesänä Turun Sanomien varhaisjakajana Turussa. Silloin piti mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksoi nousta aamuyöllä, tavallisesti noin yhden aikaan, ja lähteä kierrokselle. Lehdet noudettiin sovitulta jättöpaikalta, useimmiten linja-autopysäkiltä. Siellä avasin lehtipinkat ja lastasin lehdet työnantajalta saamani polkupyörän kyytiin isoihin pyörälaukkuihin, jotka ulottuivat molemmille puolille pyörän takatelinettä. Pyörän etupuolella oli tukeva metallinen teline, joka sekin tuli täyteen lehtiä. Lehdet eivät olleet pelkkiä Turun Sanomia, vaan joukossa oli myös Helsingin Sanomia ja muutamia pikkulehtiä.  Lehtiä riitti vielä korkeaksi pinkaksi takatelineen päälle. Tällaisen, arvioilta yli 50 kilon lastin kanssa lähdin sitten liikkeelle. Välillä kyytiin oli saatava mahtumaan vielä mainoksiakin. Silloin piti ottaa ensin kyytiin vain osa lehdistä ja tulla hakemaan loput lehdet, kun laukkuihin tuli tilaa.

Turun Sanomat piti saada jaettua aamukuuteen mennessä, muiden lehtien kohdalla oli puoli tuntia lisää "armonaikaa". Aloittelevalla jakajalla saattoi mennä jako "pitkäksi" eli yli määräajan. Jakaminen nopeutui, kun oppi muistamaan ulkoa, mihin tuli mitäkin lehtiä tai juoksi kerrostalon portaita. Viivytyksiä aiheuttivat muun muassa lehtien saapuminen myöhässä noutopaikalle, sadesää tai se, jos monissa hissillisissä kerrostaloissa oli hissi ylimmässä kerroksessa.

Lehdenjako oli oikein mukavaa kesätyötä, eikä palkkakaan ollut hullumpi, koska työstä maksettiin yötyölisää. Lisäksi tuntui kuin olisi ollut päivän vapaalla, vaikka osa päivästä kuluikin nukkumiseen.

Lehdenjako helpottui, kun aloin tehdä jakokierroksen autolla. Silloin ei sateinen, tuulinen tai kylmä sää enää aiheuttanut niin paljon harmia kuin pyöräillessä. Vuosien kuluttua, kun olin jo muuttanut toiselle paikkakunnalle, pyöräilin ensin rivitaloasunnoltani 13 kilometriä postin pihalle, hain työnantajan tarjoamalla isolla pakettiautolla lehdet ja lähdin yön selkään yli sadan kilometrin reitille, joka kiemurteli maaseudulla halki pikkuteiden. Matkan varrella näin välillä eläimiä, kuten hirviä, jotka seisoskelivat pellolla meren lähellä aamuauringon kajossa. Vastapainona idylliselle maaseutukierrokselle piiriin kuului myös muutamia kerros- ja rivitaloja. Tuon autokierroksen jälkeen oli vielä jaksettava pyöräillä 13 kilometriä kotiin aamiaiselle ja keskeytynyttä unta jatkamaan. Siinäpä haastetta nykynuorisolle!

Toimin Postin lauantaijakajana 1970-luvun lopulla.
Kuva napattu kaitafilmiltä.

Tarinataituri 11.4.2021

Miljardi euroa

Kuinka paljon on miljardi euroa? Vastaus ei tunnu olevan kovin selvä edes kaikille poliitikoille. Miljoonat ja miljardit menevät puheissa helposti sekaisin. Puhutaan miljardeista, kun tarkoitetaan miljoonia ja päin vastoin. Voi tuo puhe toki olla tarkoituksellistakin, jos halutaan liioitella omia saavutuksia ja vähätellä vastapuolen aikaansaannoksia. 

Kymmenet- ja sadattuhannet eurot menevät vielä helpohkosti kenen tahansa tajuntaan, koska niiden ymmärtämistä tarvitaan vaikkapa asunto- tai autokauppoja tehdessä. Miljoonat ja miljardit ovatkin sitten vaikeammin hahmotettavissa. Yritänpä kuitenkin havainnollistaa asiaa.

Miljoona euroa seteleinä on kaksituhatta (2 000) kappaletta 500 euron seteleitä. Viisikymppisiä siihen mahtuisi kymmenkertainen määrä eli 20 000 seteliä. Yhdessä avaamattomassa eurosetelinipussa on tavallisesti sata seteliä. Yksi nippu viisisatasia on siis 50 000 euroa. Näitä sadan setelin nippuja uusia 500 euron seteleitä menee miljoonaan euroon 20 nippua, miljardiin euroon tuhatkertainen määrä.

Miljardi euroa on niin suuri summa, että siihen tarvittaisiin kaksikymmentätuhatta (20 000) näitä viidensadan euron setelinippuja. Viidensadan euron setelin koko on 160 x 82 mm, joten laskennallisesti yhteen attaseasalkkuun mahtuisi noin tuhat setelinippua. Jos miljardi euroa laitettaisiin uusina sadan setelin nippuina attaseasalkkuihin, tarvittaisiin siihen noin 20 salkkua. Aikamoinen määrä!

Jos miljardi euroa jaettaisiin tasan kaikkien suomalaisten (noin 5,5 miljoonaa) kesken, saisi jokainen vauvasta vaariin noin 181 euroa. Jos tuo summa jaettaisiin pelkästään helsinkiläisille (n. 657 000 asukasta), saisi jokainen noin 1 522 euroa. Mutta luulenpa, että jos näin toimittaisiin, tuo miljardi olisi äkkiä kadonnut. Toisten rahaa on paljon helpompi jakaa kuin omaansa. 

 

Tarinataituri 28.3.2025