Joululaulujen syntyjä syviä

Joululauluilla on pitkä perinne. Wikipedian mukaan jouluaiheisia hymnejä esitettiin jo 300-luvulla Roomassa, mutta varsinainen joululauluperinne syntyi 1200-luvulla Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Ensimmäiset joululaulut olivat uskonnollisia ja ilman säestystä laulettavia. Keskiajalta 1800-luvulle asti Suomessa ja Ruotsissa laulettiin latinankielisen Piae Cantiones (lat. ´hurskaita lauluja´) -laulukokoelman lauluja. Myöhemmin mukaan ovat tulleet iloiset tonttu- ja joulupukkiaiheiset laulut. Nykyään joululauluissa on niin paljon valinnan varaa, että luulisi olevan vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa joulusta. 

Joidenkin joululaulujen syntyvaiheet tiedetään tarkkaan, toiset taas ovat jääneet historian hämärään. Jos laulun säveltäjää ei tiedetä, se on merkitty kansansävelmäksi. Usein melodia on sävelletty jo olemassa olevaan runoon, joskus toisinpäin. Joskus koko laulu on yhden ihmisen aikaansaannos, toisinaan taas säveltäjä ja sanoittaja ovat toimineet yhteistyössä. 

Näin on tapahtunut esimerkiksi maailman tunnetuimmaksi joululauluksi arvioidun Jouluyö, juhlayö       -laulun kohdalla. Sen on säveltänyt itävaltalainen opettaja ja urkuri Franz Gruber (1787-1863) ja sanoittanut katolinen pappi Joseph Mohr (1792-1848). Rotat olivat jouluna 1818 jyrsineet Oberndorfin kylän kirkon urkujen palkeet rikki, joten oli löydettävä korvaavaa ohjelmaa jouluyön messua varten. Jouluaattona Mohr näytti kirjoittamaansa kuusisäkeistöistä runoa ystävälleen Franz Gruberille ja pyysi häntä säveltämään sen. Koska kirkon urut olivat epäkunnossa, Gruber käytti säveltämisessä apuna kitaraa. Yhdessä nämä herrat esittivät laulun keskiyön messussa Mohrin säestäessä kitaralla ja kuoron toistaessa jokaisen säkeistön kaksi viimeistä säettä. Tästä alkoi laulun suosio, joka jatkuu edelleen.

Joululauluilla on varmaan kautta aikojen ollut ihmisiä yhdistävä, rauhaa ja turvallisuuden tunnetta lisäävä vaikutus. Joululauluja on laulettu niin kodeissa, kirkoissa, koulujen joulujuhlissa kuin rintamalla sotaoloissa. Voi vain kuvitella joululaulujen herättämiä kaipauksen, lohdutuksen ja toivon tunteita vaikeissa oloissa. Esimerkiksi 1800-luvulla Suomessa elettiin poliittisesti epävakaata aikaa, oli tautiepidemioita, ankaria talvia, katovuosia ja suoranaista nälänhätää. Sakari Topelius (1818-1898) kirjoitti Varpunen jouluaamuna -runon ollessaan Italiassa paossa 1830-luvun koleraepidemiaa. Runon varpunen kuvaa Topeliuksen omaa lasta, joka kuoli jo pienenä ja ilmestyy isosiskolleen varpusen muodossa. Melodian tuohon runoon sävelsi Otto Kotilainen (1868-1936). 

Säveltäjä Otto Kotilaisen tiedetään olleen seurallinen ja valloittava persoonallisuus. Hänen kesähuvilallaan Heinäveden Palokissa oli usein vieraina sen ajan tunnettuja säveltäjiä puolisoineen; Selim Palmgren, Heikki Klemetti, Sulho Ranta, Armas Maasalo, Toivo Kuula, Oskar Merikanto ja Leevi Madetoja ja monia muita. Runoilija Eino Leino oli Kotilaisen Aune-tyttären kummisetä, joten tällä kokoonpanolla syntyi varmaan henkeviä keskusteluja myös joululauluista. Kotilaisen säveltämistä joululauluista on jäänyt elämään myös Kun joulu on, johon hänen ystävänsä ja koulutoverinsa Alpo Noponen (1862-1927) teki runon. Miesten yhteistyö jatkui vielä myöhemminkin, koska he olivat opettajina samassa Helsingin Tehtaankadun kansakoulussa.

Suomenkielisiä joululauluja alettiin laajemmin esittää vasta 1800-luvun lopulla. Moni suomalainen joululaulu on syntynyt kansakoulunopettajien tai heidän ystävänsä kynästä. Jyväskylän seminaari on ilmeisesti ollut erityisen virikkeellinen paikka, koska siellä kirjoitettiin tai suomennettiin monia edelleen suosittua joululauluja, kuten ”Kun joulu on”, ”Joulun kellot” (Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa) ja ”Jouluyö, juhlayö”. Ehkä osasyynä oli se, että Jyväskylän seminaari oli maamme ensimmäinen suomenkielinen opettajaseminaari, ja siellä toimi aktiivisia suomalaisuusliikkeen edustajia, joista yksi oli jyväskyläläinen opettaja ja joululaulujen sanoittaja G.O. (Gustaf Oskar) Schöneman (1839-1894). Schöneman oli koulutukseltaan pappi, mutta toimi opettajana Jyväskylässä eri oppilaitoksissa. Hän on kirjoittanut vuonna 1876 kansansävelmään runon Joulupuu on rakennettu ja suomentanut vuonna 1883 laulun Jouluyö, juhlayö.

Runoilija ja kansakoulunopettaja Ingeborg (Immi) Hellén (1861-1937) kirjoitti elämänsä aikana yli tuhat lastenrunoa, joista moni on sävelletty lauluksi. Hänen käsialaansa on muun muassa joululaulu Kello löi jo viisi, alkuperäiseltä nimeltään Joulukirkkoon. Lauluksi sen sävelsi R. Raala (1886-1971) (oik. Berndt Sarlin), jonka elämää voisi luonnehtia värikkääksi ja monipuoliseksi. Sarlin syntyi Nurmijärvellä suuressa Raalan kartanossa, opiskeli yliopistossa taidehistoriaa, mutta menikin teatterikouluun. Kansallisteatterissa hän näytteli vuosina 1909-1911. Tuona aikana hän sävelsi melodian Kello löi jo viisi -runoon. Sarlin sävelsi nimimerkillä R. Raala yhteensä lähes 600 laulua, joista 340 julkaistiin. 

Myöhemmin Sarlin toimi muun muassa kirjakustannusalalla ja Etelä-Afrikassa puutavaran viejänä ja hedelmänviljelijänä. Suomeen palattuaan tämä säveltäjä, näyttelijä ja hedelmätarhuri toimi veljensä radio- ja sähkötarvikealan yrityksissä konttoripäällikkönä eläkeikäänsä asti.

Sammatissa on Miinan mökiksi kutsuttu, Elias Lönnrotin veljentyttären mukaan nimetty pieni, punainen mökki lähellä Paikkarin torppaa. Onko Immi Hellén tai Berndt Sarlin kenties käynyt Sammatissa ja saanut innoituksen tuohon joululauluun Miina (oik. Serafia Wilhelmiina) Lönnrotista (1827-1915)? 

Monessa kohdin laulun sanat sopisivat Miinaan ja Miinan mökkiin: ”Tuossa Mökin Miina kulkee kirkollen…” ja ”Mäenrinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää”. ”Ruuna virsta vielä...”. Miinan mökki on Sammatin kirkolle johtavan tien varrella mäen rinteellä, ja siitä on noin 4,5 kilometriä (eli neljä virstaa, virsta on runsas kilometri) Sammatin kirkolle. Kun joulukirkkoon kuljettiin tuohon aikaan reellä, voisi matkan puolivälin jälkeen hyvinkin laulaa: ”Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!” Se jää arvoitukseksi, mutta tämä tunnelmallinen joululaulu säilyy!

Miinan mökki Sammatissa.
Kuva: Timo Aunio

Tarinataituri 24.12.2025

Lähteitä: Wikipedia
Markus Similä, Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät