Unohtamista pidetään yleensä harmillisena. Harmittaa, jos unohtaa jotain tärkeää, kuten kännykän, lompakon tai kotiavaimen. On luonnollista, ettei muista kerran tai satunnaisesti tapaamansa henkilön nimeä, jos edellisestä tapaamisesta on kulunut pitkä aika. Kenellä tahansa voi joskus unohtua ostos kauppareissulla, kirjaston kirjan palauttaminen tai kännykän lataaminen.
Iän myötä alkaa muistaa helpommin vanhoja kuin uusia asioita. Se ei silti ole muistisairautta. Ihminen muistaa helpommin asioita, jotka ovat tai ovat olleet hänelle tärkeitä. Kuinka paljon voisimmekaan oppia vanhoilta ihmisiltä, jos joskus rauhoittuisimme kuuntelemaan heidän muisteloitaan!
Olen usein miettinyt ihmisen muistia. Poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt, yhden vaalikauden mittainen. Siinä ajassa unohtuvat sekä ehdokkaiden lupaukset että niiden toteutus. Mutta yhtä lailla äänestäjät unohtavat, mitä muutoksia heidän valitsemansa edustajat ovat saaneet aikaan, jos ovat.
Joitakin asioita ei saa unohtaa. Sotien tuomaa kärsimystä ja vainojen uhreja ei pidä unohtaa, mutta ei myöskään niitä, jotka ovat puolustaneet isänmaatamme. Kun ajan myötä on noussut uusi sukupolvi, jolle sota on tuttu vain televisiosta tai isovanhempien kertomuksista, voivat sodan kauhut tuntua kaukaiselta, jopa utopistiselta asialta.
On käsittämätöntä, että jotkut kiistävät juutalaisten vainon toisen maailmansodan aikana tai sodankäynnin Ukrainassa, vaikka molemmista on runsaasti todisteita olemassa. Yhtä käsittämätöntä on, että vielä 2020-luvulla soditaan. Ihminen ei tunnu oppivan virheistään. Historia toistaa itseään, kuten sanonta kuuluu.
Mitä pitempi aika jostakin tapahtumasta on kulunut, sitä vaikeampaa siitä on saada tarkkaa käsitystä. Muutaman vuosikymmenen takaisista asioista on helppo saada tietoa monelta kanavalta. Vähän vanhemmista asioista löytyy kirjallisia lähteitä, ehkä myös kuva- ja äänitallenteita.
Vielä muutaman sadankin vuoden takaisia asioita voidaan selvittää kirjallisista lähteistä, mutta mitä kauemmas taaksepäin ajassa mennään, sitä epävarmemmaksi tieto muuttuu. Arkeologisista löydöksistä voidaan tehdä rekonstruktioita ja johtopäätöksiä. Miljoonien ja miljardien vuosian aikajaksoa tarkastellessa ollaankin enää päätelmien, teorioiden ja uskon varassa. Kuka tietää, onko maailma syntynyt alkuräjähdyksestä vai Jumalan luomistyön seurauksena? Se jää joka tapauksessa uskon asiaksi.
Tätä kirjoittaessa eletään pääsiäisen aikaa. Kristityt viettävät pääsiäistä Jeesuksen kuoleman, mutta ennen kaikkea ylösnousemuksen muistoksi. Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta noin 2 000 vuotta sitten kerrotaan Raamatussa. Siitäkin on pitkä aika. Vaikka noista tapahtumista on kirjallista tietoa ja Raamatussa mainitut paikat konkreettisesti olemassa, eivät kaikki silti usko sitä todeksi. Onko kysymys unohtamisesta vai uskon puutteesta?
 |
| Krusifiksi Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. |
Tarinataituri 20.4.2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi omalla nimelläsi, kiitos.