Lasten leikkiä

Kesällä on mukavaa rentoutua hyvässä seurassa vaikka pihapelejä pelaamalla. Olen aiemmin kirjoittanut kaksi leikkiaiheista blogia, joten tämä on ikään kuin jatkoa niille. Palaan siis vielä kerran lapsuuteni ajan tunnelmiin. Laulun sanoja lainatakseni "Ehkä ajan tomun alta joku toinenkin joskus pienen muiston löytää, niin kuin minäkin..."

”Entten tentten teelika mentten, hissun kissun vaapula vissun, eelik leerak loo, viipula vaapula voo – puh pah, tästä pelistä pois!” Tällaisella ja muilla lastenlorulla arvottiin vaikkapa piiloleikissä ensimmäinen etsijä. Arpoja sanoi lorun ääneen osoittaen myötäpäivään sormella vuoron perään jokaista leikkiin osallistujaa. Siitä, jonka kohdalle osui lorun viimeinen sana, tuli etsijä. Muut juoksivat piiloon sillä aikaa, kun etsijä alkoi laskea esimerkiksi sataan. Hän ei saanut tietenkään nähdä piiloon menijöitä, joten hän oli kasvot seinään päin ja varmuuden vuoksi vielä kädet kasvojen suojana.

Kun laskija oli valmis, hän antoi jonkin merkin siitä, että etsintä alkaa. Esimerkiksi Kymmenen tikkua laudalla -leikissä etsijä huusi ”Kymmenen tikkua laudalla!”, kun oli kerännyt laudalle kaikki tikut, jotka yksi leikkijöistä oli polkaissut ilmaan kiikkulaudalta. Kiikkulautana toimi jokin laudanpätkä ja tukikappaleena lankunkappale tai iso kivi. Kirkonrotta -leikissä etsijä huusi: ”Rotta kotona!”, kun oli päässyt laskussaan loppuun.

Olen kuullut, että tuota lorua käytetään myös niin, että ”arvontaa” jatketaan, kunnes jäljellä on enää yksi henkilö, josta sitten tulee etsijä. Ilmaisu ”tästä pelistä pois” tarkoittaa silloin sitä, että pelistä pois päässyt ikään kuin pelastuu aloittajaksi joutumiselta. Itse en kyllä muista, että lapsuuteni leikeissä olisi laskettu noin päin.

Muita loruja, joilla arvottiin leikin aloittaja, oli mm. tämä: ”Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, illan tullen sanoi hän: ’Nyt mä lähden pois!’ Puh pah, tästä pelistä pois!”

Myös tämä oli suosittu: ”Kävelin kerran illalla Tammerkosken sillalla. Kuulin siellä kellon lyövän. Paljonko se silloin löi?” Se, jonka kohdalle sattui sana ”löi”, sanoi jonkin luvun väliltä 1–12, jonka jälkeen laskija laski tuon luvun verran. Siitä, jonka kohdalle osui viimeinen luku, tuli etsijä.

Tällaistakin käytettiin: ”Auto ajoi kilparataa, mittari näytti kahtasataa. Puh, pah, tästä pelistä pois”.

Entä miten tämän päivän lapset arpovat leikin aloittajan – ja muitakin tehtäviä? Suosituin taitaa olla Kivi-paperi-sakset -leikki, johon tosin voi osallistua ainoastaan kaksi henkilöä kerrallaan. Arpojat asettuvat vastakkain lähelle toisiaan. Kumpikin ravistaa nyrkkiin puristettua oikeaa kättään ilmassa yhtä aikaa kolme kertaa sanoen yhteen ääneen: ”Kivi-paperi-sakset”. Sakset -sanan kohdalla tehdään jokin seuraavista: pidetään käsi nyrkissä (kivi), avataan kämmen (paperi) tai tehdään etu- ja keskisormella leikkaamista muistuttava liike (sakset). Kivi voittaa sakset, paperi kiven ja sakset paperin. Jos molemmille tulee sama, arvontaa jatketaan, kunnes voittaja selviää.

Ennen oli tapana sanoa, että lapset ovat terveitä, kun he leikkivät. Miten olisi, jos me aikuisetkin välillä heittäytyisimme ”lapsellisiksi” ja leikkisimme? Mikäs sen mukavampaa yhdessäoloa!

 

Tarinataituri 26.6.2021