Koiria ja ihmisiä

 - Terve, mitäs teidän perheelle kuuluu?

- No, ei kovin hyvää! Meillä on kova suru… yksi perheenjäsenistämme on poissa.

- Mitä, onko joku kuollut?

- Juu, 16-vuotias Jesse-koiramme pääsi autuaammille haukkumismaille.

- Voi, otan osaa! Hänellä oli varmaan hyvä elämä?

- Kyllä oli. Hän tykkäsi kovasti lapsista ja uimisesta. Kesälomareissuillakin hän oli aina mukana. Tässä on muutamia kuvia meidän yhteisistä hetkistämme (näyttää kännykästä valokuvia).

- Oi, miten herttaista! Varsinkin tuo, jossa on koko perhe koolla ja Jesselläkin on tonttulakki päässä. Ja tuo, missä Jesse pelaa palloa lasten kanssa.

- Niinpä. Nyt on enää muistot jäljellä.

- Onko hänet jo haudattu?

- Joo, me pidettiin hänelle hiljaiset hautajaiset ihan vaan lähipiirin kanssa. Lapset laskivat kukkia haudalle ja lauloivatkin jotain.

- Miten suloista! Jaksuhalit ja voimia sulle! Miten muuten anoppisi jakselee?

- Siinähän se elää kitkuttelee! Vielä sillä henki pihisee ja se puuttuu meidän perheen asioihin minkä kerkeää...

- Jaaha. No, minun täytyykin tästä jatkaa matkaa. Jutellaan taas joku kerta!


 

Tarinataituri 22.8.2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti