Suomen kielen käyttö on viime vuosina toisaalta monipuolistunut, mutta ennen kaikkea "laiskistunut". Kieleen on pesiytynyt sanoja ja ilmaisuja, jotka ovat tulkinnanvaraisia, turhia tai jopa ristiriitaisia.
Jos samassa lauseessa on sekä myönteinen että kielteinen merkitys, se hämmentää kuulijaa. "Kyllä nyt ei näytä hyvältä..." Näyttääkö se silloin hyvältä vai ei? Parempi sanoa selvästi: "Nyt ei näytä hyvältä" tai "Kyllä nyt näyttää hyvältä", jolloin kuulija tai lukija tietää, kumpaa tarkoitetaan. "Juotko kahvia vai teetä?" Tähän voi vastata: "Juon." Kuitenkin kysyjä yleensä tarkoittaa: "Kumpaa juot, kahvia vai teetä?, jos tarjolla on nämä kaksi vaihtoehtoa.
Nuoriso käyttää puheessaan yhä enemmän sanaa silleen. "Niinkuttelusta" on siirrytty uuteen vaiheeseen. Toki "niinkuakin" vielä kuulee, mutta "silleen" tuntuu olevan vielä yleisempää. Tuohon voidaan vielä lisätä "emmä tiiä". "Se on silleen niinku kiva harrastus, mut emmä tiiä." Televisiossa haastateltiin kolmea nuorta, ja laskin heidän käyttäneen puheessaan kymmenen kertaa sanaa "silleen". No, parempi kai sekin kuin runsas kirosanojen viljely.
Sana tosiaan näyttää myös juurtuneen kaikenikäisten kielenkäyttöön. Olen kuullut sitä varsinkin (urheilu)toimittajien ja oppaiden käyttämänä. "Hänellä on tosiaan vielä mahdollisuus mitaliin." "Turku on tosiaan Suomen vanhin kaupunki." Sanalla tosiaan puhuja muistuttaa kuulijaa asiasta, jonka kuulija jo ennestään tietää. Se on ikään kuin kuulijan aliarvioimista. Samoin on asian laita, jos käytetään -han, -hän -loppuisia sanoja. "Turkuhan on Suomen vanhin kaupunki". "Hänellähän on vielä mahdollisuus mitaliin."
Keski-ikäisillä lempisana näyttää olevan "ee" tai aakkosten loppupäästä "ää" ja "öö". Noilla ilmaisuilla puhuja saa hiukan lisää miettimisaikaa, mutta kuulijalle se on kiusallista. Näitä täytesanoja kuulee erityisesti poliitikkojen suusta. Ennätys omien havaintojeni perusteella on, kun television vaalikeskustelussa yksi poliitikko sanoi peräti 15 kertaa "öö". Hopea- ja pronssijoille yltävät sanoivat hekin yli kymmenen kertaa "öö". Kukaan keskustelijoista ei selvinnyt kokonaan ilman täytesanoja, mutta jotakin ehkä kertoo henkilön puhetaidosta - tai sen puutteesta - runsas täytesanojen käyttö. Ilmaisut tuota ja totanoin taitavat jo olla historiaa, ja uudet sanat ovat vallanneet alaa. Näillä mennään, kuten sanonta kuuluu.
 |
| Aukeama vanhasta aapisesta |
Tarinataituri 12.2.2026
