Olen tähän ikään mennessä nähnyt, kuullut ja lukenut monenlaisia tutkimuksia - ja itsekin vähän tutkinut asioita. Suuri osa kohtaamastani aineistosta ei varmaan täyttäisi tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Opiskeluajalta - vuosikymmeniä sitten - mieleeni on jäänyt, että tieteellisen tutkimuksen pitäisi olla ainakin reliaabeli (luotettava), validi (mitattava haluttua ominaisuutta) ja toistettavissa oleva. Tuosta ajasta määritelmä näyttää vielä laajentuneen. Tekoälyn yhteenvedon mukaan tieteellinen tutkimus on "järjestelmällistä, avointa, kriittistä ja eettisesti kestävää tiedonhankintaa, joka pyrkii tuottamaan luotettavaa ja toistettavissa olevaa tietoa yhteisön arvioitavaksi."
Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet, mutta en silti luottaisi kaikkeen, mitä "tutkittuna tietona" meille uskotellaan. Esimerkiksi muutamien yksittäisten ihmisten haastatteluihin perustuva tieto ei liene kovin luotettavaa. Ihminen voi valehdella tai muistaa asioita väärin. Sopivilla tutkimusasetelmilla ja -menetelmillä voidaan saada tilaajan haluamia tuloksia. Jos esimerkiksi Helsingin katuvilinästä valitaan muutamia ihmisiä, joilta kysytään mielipidettä ilotulitteiden kieltämisestä, ei saatujen vastausten perusteella voi vetää johtopäätöksiä koko kansan näkemyksistä. Ei myöskään äänestyskäyttäytymisestä, jos pari vuotta ennen vaaleja kysellään, mitä puoluetta henkilö aikoo äänestää. Vaikka haastateltaisiin jostakin asiasta tuhatta satunnaisesti valittua, eri-ikäistä ja -taustaista ihmistä, ei sekään edustaisi kattavasti kaikkien suomalaisten mielipidettä.
Omat havaintoni tukevat väitettä, että uutiset ovat yhä värittyneempiä. Asiantuntijoita on lähestulkoon jokaisessa lähetyksessä. Arvoitukseksi jää, kuka heidät on paikalle kutsunut ja millä perusteella. Tietyt kaupungit, henkilöt ja arvot ovat näkyvämmin edustettuina kuin toiset. Haastattelijan ja hänen työnantajansa arvomaailma heijastuu studiovieraiden valinnasta ja haastatteluista. Välillä tuntuu, että toimittaja jankkaa samaa kysymystä, ellei saa haluamaansa vastausta. Asiantuntijoiden vastauksiin taas vaikuttaa, kuka heitä haastattelee, miten heiltä kysytään ja mihin lähteisiin toimittaja nojaa. Senkin olen huomannut, että se, kuka sanoo, merkitsee enemmän kuin se, mitä hän sanoo. Sama asia, mutta jonkun toisen sanomana ei saisi julkisuutta. Niin sanotusta kehon kielestäkin näkyy asioita.
Olen välillä pohtinut nykykoulun arvomaailmaa. Se on merkillinen, paikoitellen jopa ristiriitainen. Uskonnonopetuksessa on lähtökohtana, että on olemassa Jumala, joka on luonut maailman, eläimet ja ihmisen. Maantiedossa taas opetetaan tosiasiana, että maailma on syntynyt alkuräjähdyksestä. Kumpi on totta? Kuka sen tietää? Ovatko tiede ja uskonto ristiriidassa? Sen pohtiminen vaatisi jo eri kirjoituksen.
Oma näkemykseni on, että historiaa voidaan melko luotettavasti tutkia vain siltä ajalta, jolta on olemassa kirjallisia lähteitä, eli niin sanotulta historialliselta ajalta. Silloinkin on vielä paljon tulkinnan varaa, mihin lähteisiin voi luottaa. Arkeologisen ajan esinelöytöjä tutkittaessa ollaankin jo hatarammalla pohjalla.
Mitä kauemmas ajassa mennään taaksepäin, kuten satojen miljoonien vuosien taakse, sitä epävarmempaa tieto on. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Mistä tiedetään, että dinosaurukset ovat eläneet maan päällä reilut 66 miljoonaa vuotta sitten? Mistä voidaan tietää, että maapallon ytimessä on 6 000 asteen lämpötila? Kuka sen on mitannut ja miten? Kuitenkin näitä asioita opetetaan tosiasioina.
Geologeilla on teorioita maapallon ja kivilajien synnystä, mutta ne perustuvat teorioihin, laskelmiin ja tämän hetken havaintoihin. Uskoo sitten luomisoppiin tai alkuräjähdykseen, uskon asiaksi maailman synty loppujen lopuksi jää. Kukaan ei ole ollut sitä todistamassa. Itselleni ainakin on luontevampaa uskoa, että on Jumala, joka on luonut maailman, ihmiset ja eläimet, kuin siihen, että maapallo ja kaikki elämä olisi syntynyt itsestään ja sattumalta. Mikään ei tue sitä ajatusta. En usko, että ihmisen kaukaisia esi-isiä olisivat yksisoluiset, kalat, linnut tai apinat. En usko, että ihmisen raajat olisivat kehittyneet kalan evistä tai linnun siivistä, vaikka aikaa olisi kulunut miljardeja vuosia. Elämä ei kehity itsestään yksinkertaisesta monimutkaiseen, mutta toisin päin kehityksen kulku taitaa olla mahdollista.
Kerrotaan, että venäläinen kosmonautti (avaruuslentäjä) ja amerikkalainen aivokirurgi tapasivat jossain yhteisessä tilaisuudessa, jolloin kosmonautti sanoi: "Olen käynyt monta kertaa avaruudessa, mutta en nähnyt siellä jumalaa". Tähän aivokirurgi vastasi: "Minä olen tehnyt monta aivoleikkausta, mutta en ole nähnyt ainuttakaan ajatusta".
 |
| Katsomme elämää kuin avaimenreiästä. |
Tarinataituri 7.1.2026
